KOLMASTOISTA LUKU.

Aamulla näiden syntymäpäivä-ilojen jälkeen Sir Peter ja Lady Chillingly

pitivät pitkän neuvoittelun toinen toistensa kanssa perillisensä

kummallisuuksista ja parhaasta tavasta millä voisi saada häntä

iloisemmalta kannalta maailman oloja katselemaan, tahi ainakin saada

häntä lausumaan vähemmän loukkaavia mielipiteitä -- tietysti, vaikka

eivät sitä sanoneet, sopusoinnussa niiden uusien aatteiden kanssa,

jotka tulisivat hänen vuosisataansa hallitsemaan. Sovittuansa tästä

arasta asiasta, he lähtivät käsi kädessä perillistänsä hakemaan. Kenelm

harvoin tapasi heidät aamiaisella. Hän nousi varhain aamuisin ylös ja

oli tottunut yksin kuljeksimaan ympäri seutua ennenkuin hänen

vanhempansa vielä olivat nousseet ylös.

Tämä arvollinen parikunta löysi Kenelmin istumasta erään kalarikkaan

virran partaalla, joka virta suikerteli Chillingly-puiston läpi; hän

piti siimaa vedessä ja haukotti, jossa viimeksi-mainitussa asiassa hän

näytti olevan hyvin taitava.

"Huvittaako kalastaminen sinua, poikani?" sanoi Sir Peter

ystävällisesti.

"Ei ensinkään, sir," vastasi Kenelm.

"Miksi sinä sitte sitä teet?" kysyi Lady Chillingly.

"Sentähden että en tiedä mitään, joka minua enemmän huvittaisi."

"Oh! siinä se on," sanoi Sir Peter; "koko salaisuus Kenelm'in

omituisuuksiin katsoen on näissä sanoissa, ystäväni; hän tarvitsee

huvitusta. Voltaire sanoo aivan oikein. 'Ihminen tarvitsee huvitusta!'

Ja jos Kenelm saisi huvitella niinkuin muut ihmiset, niin hän tulisi

muiden ihmisten kaltaiseksi".

"Siinä tapauksessa," sanoi Kenelm totisesti ja nosti vedestä pienen,

mutta vilppaan raudun, joka joutui Lady Chillingly'n syliin -- "siinä

tapauksessa minä mieluisemmin olen ilman huvitusta. Minä en ensinkään

pidä muiden turhamaisuuksista. Itsensä säilyttämisvaisto pakoittaa

minua jossakin määrässä kärsimään omiani."

"Kenelm, sir," huudahti Lady Chillingly niin vilkkaasti kuin hänen

tyyni arvonsa ani harvoin puhui, "ota pois tuo kauhea, märkä olento!

Pane onkivapasi pois ja kuuntele mitä isälläsi on sanottavaa. Sinun

kummallinen käytöksesi tuottaa meille paljon huolta."

Kenelm otti raudun irti koukusta, laski sen koppaansa, ja loi suuret

silmänsä isäänsä, sanoen. "Mikä se minun käytöksessäni teitä

pahoittaa?"

"Ei pahoita, Kenelm," sanoi Sir Peter ystävällisesti, "vaan

huolestuttaa; äitisi on oikean sanan löytänyt. Katsopas, rakas poikani,

minun toivoni on että sinusta tulisi etevä mies maailmassa. Sinä voisit

parlamentissa edustaa tätä kreivikuntaa, niinkuin esi-isäsi ovat

tehneet ennen sinua. Minä olen tuumannut että eilispäivän pidot

olisivat erinomaisena tilaisuutena sinulle esittelemään itseäsi

tuleville vaalimiehillesi. Puhetaito on omaisuus, jota enin

arvostellaan vapaassa maassa, ja miksi sinä et olisi puhuja?

Demosthenes sanoo että esittelytapa, esittelytapa, esittelytapa on

kaunopuheisuuden taide; ja sinun esittelytapasi on oivallinen,

miellyttävä, tyyni ja klassillinen."

"Suokaa anteeksi, rakas isäni, Demosthenes ei puhu esittelytavasta eikä

aktionista, niinkuin sana tavallisesti käännetään; hän puhuu

'näyttelemisestä' -- hypokrisys; siitä taiteesta, jonka kautta joku

pitää puheen teeskenneltynä karakterina -- ja siitä on meillä sana

hypokrisi eli ulkokultaisuus. Hypokrisi, hypokrisi, hypokrisi! on

Demostheneen mukaan puhujan kolmenkertainen taide. Toivotteko että

minusta tulisi kolmenkertainen ulkokullattu?"

"Kenelm, minä häpeen sinun puolestasi. Sinä tiedät yhtä hyvin kuin minä

että sinä metafor'in kautta voit väärentää sitä sanaa, jota mainitaan

suuren ateenalaisen lausuneen, merkitsemään ulkokultaisuutta. Mutta jos

me, niinkuin sanot, otaksumme, että se ei osoitakaan esittelytapaa vaan

näyttelemistä, niin minä ymmärrän miksi aloittelusi puhujana ei

onnistunut. Sinun esittelytapasi oli oivallinen, sinun näyttelemisesi

vajavainen. Puhujan tulee huvittaa, sovittaa, vakuuttaa, viehättää.

Sinä teit päinvastoin kaikessa; ja vaikka puheesi teki suuren

vaikutuksen, oli tämä vaikutus kuitenkin niin kokonaan sinun

vahingoksesi, että se olisi tehnyt sinun valitsemisesi mahdottomaksi

missä vaalikokouksessa tahansa Englannissa."

"Tuleeko minun käsittää teitä, rakas isäni," sanoi Kenelm niin

surullisella ja sääliväisellä äänellä kuin hurskas kirkonpalvelija, kun

hän moittii harmaapäistä syntistä, "tuleeko minun käsittää teitä niin,

että te kehoitatte poikaanne täydestä tahdosta pettämään voittaaksensa

itsekkään edun?"

"Täydestä tahdosta pettämään? nenäkäs penikka!"

"Penikka!" toisti Kenelm, ei vihaisesti vaan miettiväisesti --

"penikka! -- hyvä penikka on vanhempiinsa."

Sir Peter purskahti nauruun.

Lady Chillingly nousi arvokkaasti istualta, pudisti hamettansa,

jännitti päivänvarjostimensa ja lähti hitaasti pois sanaakaan

sanomatta.

"Katso nyt, Kenelm," sanoi Sir Peter, niin pian kuin hän oli ehtinyt

tointua. "Nuo pistosanasi ja leikilliset kokkapuheesi ovat kylläkin

hauskat minun kaltaiselleni, mutta eivät ne maailmalle kelpaa; ja minä

en voi käsittää kuinka sinun ikäisesi henkilö, joka on nauttinut niin

harvinaisia etuja kuin sinä siinä, että olet aikaisin päässyt mitä

sivistyneimpiin piireihin ja nauttinut opettajan opetusta, joka on

hyvin perehtynyt uusiin aatteisin, jotka tulevat suuresti vaikuttamaan

valtiomiesten kehittämiseen, voit pitää niin yksinkertaista puhetta

kuin eilen pidit."

"Rakas isäni, suokaa minun vakuuttaa teitä siitä, että ne aatteet,

jotka minä lausuin, ovat nyky-aikana vallalla -- vaikka ne lausutaan

vielä selvemmin, tahi jos se teitä enemmän miellyttää, vielä

yksinkertaisemmilla sanoilla, kuin minä käytin. Te tulette huomaamaan,

että _The Londoner_ ja parhaimmat liberaaliset sanomalehdet ovat niitä

istuttaneet yleiseen käsitystapaan."

"Kenelm, Kenelm, sellaiset aatteet kääntäisivät maailman ylös-alaisin."

"Uudet aatteet aina koettavat kääntää vanhat aatteet nurin. Ja maailma

on, kun asiaa harkitaan, ainoastaan aate, joka käännetään ylös-alaisin

joka vuosisata."

"Sinä te'et minun vallan hulluksi aatteillasi. Jätä metafysiikkisi ja

tutki todellista elämää."

"Minä tutkin todellista elämää Mr Welbyn luona. Hän on realismin

arkkimandriitti. Te tahdotte että minun tulee tutkia näky-elämää.

Tehdäkseni teille mieliksi, tahdon sitä tehdä. Minä luulen että se on

hyvin miellyttävää. Realinen elämä ei ole niin; päinvastoin -- se on

ikävä." Ja Kenelm haukotteli taas.

"Eikö sinulla ole yhtään ystävää yliopistokumppaniesi joukossa?"

"Ystävää, ei suinkaan, sir. Mutta minä luulen että minulla on muutamia

vihamiehiä, jotka toimittavat samaa kuin ystävät, sillä eroituksella

vaan, etteivät tuota niin paljon pahaa."

"Ethän toki väittäne, että elit vallan itseksesi Cambridgessa?"

"En, minä seurustelin paljon Aristophaneen ja vähän konisten sektionein

ja hydrostatikin kanssa."

"Kirjoja. Kuivaa seuraa!"

"Viattomampaa ainakin kuin enimmät seurat. Oletteko milloinkaan olleet

humalassa?"

"Humalassa!"

"Minä koetin sitä kerran niiden nuorien kumppanien seurassa, joita

kehoititte minun ottamaan ystävikseni. En tiedä onnistuinko siinä,

mutta herätessäni porotti päätäni. Realisessa elämässä yliopistossa on

runsaasti päänporotusta."

"Kenelm, poikani, yksi asia on selvä -- sinun täytyy lähteä matkoille."

"Niinkuin tahdotte, sir. Markus Antoninus sanoo että kivelle on

yhdentekevää viskataanko se ylös tahi alas. Milloin minun tulee

lähteä?"

"Hyvin pian. Tietysti tulee ensin hankkeita tehdä; sinun tulee saada

matkatoveri. Minä en tarkoita opettajaa -- sinä olet liian

vakaamielinen ja järkevä sellaista tarvitaksesi -- vaan hauskaa,

miellyttävää, siivoa nuorta sinun-ikäistä henkilöä."

"Minun-ikäistä -- miestä vaiko naista?"

Sir Peter koetti näyttää suuttuneelta. Hän voi ainoastaan vastata

vakaasti. "_Naista_! Kun sanoin että olit liiaksi vakaamielinen

opettajaa tarvitaksesi, tein sen siitä syystä ettet tähän asti ole

osoittanut taipumusta antamaan naisten taikakeinojen sinua vietellä.

Suo minun kysyä oletko muiden opintojen ohessa harjoittanut sitä

tutkimusta, jota ei yksikään mies vielä ole kokonaan käsittänyt --

naisen tutkimista?"

"Kyllä. Onko teillä mitään sitä vastaan että pyydän vieläkin raudun?"

"Herra siunatkoon rautua -- tahi päin vastoin. Vai olet sinä naista

tutkinut. Enpä olisi sitä uskonut. Missä ja milloin sinä aloit tätä

tieteenhaaraa harjoittaa?"

"Milloin? kymmenennestä vuodestani saakka. Missä? ensin teidän omassa

talossanne, sitten yliopistossa. Hiljaa! -- kala käy onkeen," ja toinen

rautu jätti luonnollisen kotinsa ja löi Sir Peteriä nenään, josta se

juhlallisesti muutettiin vasuun.

"Kymmenen-vuotiaana ollessasi, ja minun omassa talossani. Tuo ilkiö

Jane -- sisäpiika --"

"Jane! Ei, sir. Pamela, Miss Byron, Clarissa, Richardsonin vaimot,

jotka tohtori Johnsonin mukaan 'opettivat himojen heräämään siveyden

käskystä!' Minä toivon teidän itsenne tähden, että tohtori Johnson ei

tässä suhteessa erehtynyt, sillä minä löysin kaikki nämät vaimot

yönaikana teidän yksityisissä huoneissanne."

"Ah!" sanoi Peter, "siinäkö kaikki?"

"Kaikki mitä muistan siitä ajasta kun olin kymmenenvuotiaana," vastasi

Kenelm.

"Ja Mr Welbyn luona ja yliopistossa," jatkoi Sir Peter epäilevästi,

"olivatko nais-tuttavasi sielläkin samaa laatua?"

Kenelm pudisti päätänsä. "Paljon huonompia; ne, jotka opin tuntemaan

yliopistossa, olivat hyvin ilkeitä."

"Sen arvannen, kun sellainen joukko nuoria miehiä heidän jälessään

juoksee."

"Hyvin harvat ylioppilaat juoksevat niiden naisten jälkeen, joita minä

tarkoitan -- he ennen niitä välttävät."

"Sitä parempi."

"Ei, isäni, sitä pahempi; likemmin näitä naisia tuntematta ei juuri

kannata yliopistossa olla."

"Selitä mitä tarkoitat."

"Jokainen, joka saapi klassillisen kasvatuksen, joutuu niiden seuraan

-- Pyrrha ja Lydia, Glycera ja Corinna, ja useampia samaa lajia; ja

Aristofaneen vaimot, mitä niistä sanotte, sir?"

"Siis olet oppinut tuntemaan ainoastaan naisia, jotka elivät 2,000 tahi

3,000 vuotta sitten, tahi oikeammin eivät milloinkaan ole olleet

olemassakaan? Etkö milloinkaan ole ihaellut todellisia, eläviä naisia?"

"Todellisia naisia! sellaisia en ole milloinkaan nähnyt. En ole

milloinkaan tavannut naista, joka ei ole ollut valhe, valhe siitä

hetkestä asti kuin hän katsottiin hyvin kasvatetuksi, joka ei ole

tunteitansa salannut ja näyttänyt hätävalheelta, kun hän ei ole

sellaista lausunut. Mutta jos minun on oppiminen näky-elämää, niin

otaksun, että minun täytyy olla valhenaisten seurassa."

"Onko onneton rakkaus sinua vaivannut, koska niin katkerasti puhut

naisista?"

"En minä katkerasti naisista puhu. Kysykää miltä naiselta tahansa ja

antakaa hänen valalla vahvistaa puhettansa, niin hän on tunnustava että

hän aina on ollut ja aina on oleva elävä valhe, ja että hän ylpeilee

siitä."

"Minä olen iloinen, että äitisi ei ole saapuvilla sinun puhettasi

kuulemassa. Sinä tulet vielä ajattelemaan vallan toisin. Sillä

välin, palataksemme toiseen sukupuoleen, eikö ole yhtään nuorta

sinun-vertaista miestä, jonka kanssa tahtoisit matkustaa?"

"Ei. Minä vihaan riitaa."

"Niinkuin tahdot. Mutta sinä et voi vallan yksin matkustaa; minä hankin

sinulle hyvän matkapalvelijan. Minun pitää jo tänään kirjoittaa

Londoniin sinun matkahankkeesi takia, ja noin viikon kuluttua toivon

kaikki olevan selvällä. Sinä saat niin suuren rahasumman matkaa varten,

kuin tahdot; sinä et milloinkaan ole ollut tuhlaaja, ja -- poika --

minä rakastan sinua. Huvita itseäsi, nauti elämätä ja tule takaisin

parantuneena kummallisuuksistasi, mutta kunnia tallella."

Sir Peter kumartui alas ja suuteli poikaansa otsalle. Kenelm oli

liikutettu; hän nousi seisoalleen, laski käsivartensa isänsä kaulan

ympäri ja sanoi sydämellisellä, matalalla äänellä. "Jos joskus tulen

kiusaukseen häpeällistä tekoa tekemään, niin muistan kenenkä poika olen

-- ja silloin olen pelastettu." Hän irroitti sitten käsivartensa ja

lähti yksinäiselle matkalleen joen rantaa pitkin, unohtaen sekä

onkivavan että siiman.

Kenelm Chillingly: Hänen elämänvaiheensa ja mielipiteensä · 第 18 / 134 题