Suuret kemut oli pidetty Exmundhamissa, sen kunnian viettämiseksi, joka
oli maailmalle tapahtunut sen kautta että Kenelm Chillingly oli siinä
kaksikymmentä ja yksi vuotta elänyt.
Nuori perillinen oli pitänyt puheen kokoontuneille arentimiehille ja
muille kutsutuille vieraille, joka ei suinkaan ollut pitojen iloja
lisännyt. Hän puhui sujuvasti ja mielenmaltilla, joka oli
hämmästyttävää nuoressa miehessä, joka ensi kerta pitää puhetta suuren
ihmisjoukon kuullen. Mutta hänen puheensa ei ollut iloinen.
Tilan ensimmäinen arentimies oli esitellyt hänen maljaansa ja silloin,
niinkuin luonnollista oli, viitannut hänen esi-isiensä pitkään riviin.
Hänen isänsä hyviä avuja ihmisenä ja tilanomistajana oli suurella
innolla kiitetty, ja monta onnellista ennustusta hänen oman
tulevaisuutensa suhteen oli johdettu sekä hänen vanhempainsa
erinomaisista ominaisuuksista, että hänen omasta toivoisesta
nuoruudestaan, joka oli saavuttanut mainetta yliopistossa.
Kenelm Chillingly toi vastauksessansa runsaasti esiin niitä uusia
aatteita, joiden tuli vaikuttaa niin paljon kasvavaan sukupolveen ja
joiden kanssa hän oli tutustunut lukemalla Mr Mivers'in sanomalehteä ja
puhumalla Mr Welbyn kanssa.
Hän puhui hyvin vähän siitä mikä esi-isiä koski. Hän huomautti, että
oli kummallista nähdä kuinka kauan perhe tahi suku voi edellensä
kukoistaa yhdessä luodun maailman kolkassa, osoittamatta yhtäkään
tiedollista kykyä paitsi niitä, jotka kehittyvät perättäisin seuraavain
kasvavain vuodensatojen kautta. "Se on kyllä totta," sanoi hän, "että
Chillinglyt ovat eläneet tässä paikassa isästä poikaan noin
neljänneksen maailman historiaa, tahi siitä ajasta, johon Sir Isaac
Newton sijoittaa vedenpaisumuksen. Mutta, sen mukaan kuin voipi päättää
olevista asiakirjoista, maailma ei missään suhteessa ole tullut
viisaammaksi tahi paremmaksi heidän olemisensa kautta. He ovat
syntyneet syömään niin kauan kuin voivat syödä, ja kun eivät enään
voineet syödä, niin he kuolivat. Siinä suhteessa he eivät kuitenkaan
olleet hiukaakaan vähäpätöisempiä kuin heidän kanssaihmisensä ylipäänsä
ovat. Useimmat meistä nyt tässä saapuvilla olevista," jatkoi nuori
puhuja, "olemme ainoastaan syntyneet kuolemaan; ja suurin lohdutus
loukatulle ylpeydellemme siitä että meidän täytyy myöntää asian niin
olevan, on se, että meidän jälkeläisemme luultavasti eivät tule
tekemään suurempaa vaikutusta luonnon suunnitukseen kuin me itse." Kun
Kenelm Chillingly oli omia esi-isiänsä erityisesti ja ihmissukua
yleisesti näin filosofisesti tutkistellut, alkoi hän selvästi ja
tarkasti tutkia sitä kiitosta, jota oli niin ylellisesti lausuttu hänen
isällensä ihmisenä ja tilanomistajana.
"Ihmisenä," sanoi hän, "isäni epäilemättä ansaitsee kaikkea mitä
ihminen voi sanoa toisen ihmisen eduksi. Mutta mikä on ihminen
parhaimpanakin ollen? Kypsymätön, haamuileva, valmistumaton alkio,
jonka etevin ominaisuus on että hänellä on epämääräinen tieto siitä
että hän on ainoastaan alkio, eikä voi täydellisentää itseänsä
ennenkuin hän lakkaa olemasta ihmisenä, se on, ennenkuin hänestä tulee
toinen olento toisessa elämän muodossa. Me voimme kiittää koiraa
koirana, sentähden että koira on täydellinen ens [olemus], eikä alkio.
Mutta kiittää ihmistä ihmisenä, unohtaen että hän on ainoastaan siemen,
josta vallan toisellainen elämän muoto on kehittyvä, se sotii yhtä
paljon vastaan Raamatun uskoa hänen nykyisestä kypsymättömyydestään ja
vaillinaisuudestaan, kuin psykologista tahi metafysista tutkimusta
vastaan sielunmuoduksesta, joka selvästi on määrätty tarkoituksia
varten, joita hän ei milloinkaan ihmisenä voi saavuttaa. Se on kyllä
totta että isäni ei ole vajavaisempi alkio kuin kukaan muu meistä
läsnä-olevista; mutta se ei paljon todista hänen edukseen, niinkuin
likemmin asiaa miettiessänne itse tulette havaitsemaan. Myöskin katsoen
meidän niin suuresti kiitettyyn ruumiilliseen muotoon ihmisinä,
tiedätte että muodoltaan kaunihinkin meistä viime tieteellisten
keksintöjen mukaan on ainoastaan kehitys jostakin kauheasta karvaisesta
eläimestä, niinkuin esimerkiksi gorillasta; ja vanhimman gorillan oma
alkuperäinen esi-isä oli pieni meri-elävä, joka oli kahdella kaulalla
varustetun putellin kaltainen. Luultavaa on että meidän kerran on
syrjäytyminen jonku uuden lajin kehityttyä.
"Mitä niihin ansioihin tulee, joita on omistettu isälleni
tilanomistajana, niin minun täytyy, puhujaa kunnioittaenkin, sanoa
etten voi suostua niihin kaunopuheisuuden kukkiin, joita niin runsaasti
hänen ylitsensä ripoiteltiin. Kaikkein täysijärkisten ajattelijain
tulee, näetsen, olla yksimieliset siinä, että maatilanomistajan
ensimmäinen velvollisuus ei koske niitä, joille hän vuokraa maansa,
vaan koko kansaa yleensä. Hänen velvollisuutensa on pitää huolta siitä,
että maa tuottaa yhteiskunnalle enimmän minkä se voipi. Tämän
saavuttamiseksi tilanomistajan tulee tarjota talojansa huutokaupalla,
siten kiskoaksensa suurimman arennin minkä hän suinkin voipi saada
päteviltä kilvoittelijoilta. Sellainen tarjous kelvollisille
kilpailijoille on paras keino, mihin meidän valistuksemme tämän suhteen
on tullut, sellaisissakin ammateissa, joissa voi löytyä henkilöitä,
jotka ovat yli kaiken kilpailun. Maanviljelyksen alalla tämä kilpailun
peri-aate onneksi ei niin suuresti sodi parhaimman ky'yn valitsemista
vastaan kuin esimerkiksi diplomatiiassa, jossa yksin Talleyrandkin
ulossuljettaisiin sentähden että hän ei osaa muuta kieltä kuin omaansa;
ja vielä enemmän armeijassa, jossa soturi ei pääsisi ylempiin
virkoihin, sentähden että hän, niinkuin Marlborough, ei osaa
kirjoittaa. Mutta maanviljelykseen katsoen tulee tilanomistajan
ainoastaan katsoa siihen, kuka voipi suurimman arennin maksaa, sen
kautta että hän omistaa suurimman pää-oman ja ankarimpain lakipykäläin
kautta suostuu niihin kontrahti-ehtoihin, jotka tieteellisesti
oppineimmat viljelysopettajat ovat määränneet ja jotka varovaisimmat
lakimiehet rangaistuksen uhalla ovat vahvistaneet. Tällaisen menetyksen
kautta, jota meidän aikamme vapaamielisimmät valtiotalouden hoitajat
puoltavat, mainitsematta vieläkin vapaamielisempiä, jotka väittävät
että maan-omaisuus ei olekaan mikään omaisuus, tällaisen menetyksen
kautta, sanon minä, täyttää tilanomistaja velvollisuutensa maatansa
kohtaan. Hän hankkii itselleen arentimiehiä, jotka pää-omansa kautta
tuottavat enimmästi yhteiskunnalle, joita on tutkisteltu heidän
pankkirätinkiinsä ja siihen vakuuteen katsoen, jonka voivat antaa, sekä
kontrahtiehtojen ankaruuden suhteen, joita Liebig on ehdoitellut ja
Chitty tehnyt laiksi. Mutta minä näen isäni tilalla suuren joukon
arentimiehiä, joilla on jotenkin vähän kuntoa ja vielä vähemmän
pää-omaa, jotka eivät ensinkään Liebig'iä tunne ja vastustavat
Chittyä, eikä mikään lapsellinen innostus voi saattaa minua
rehellisesti sanomaan että isäni on hyvä tilanomistaja. Hän on
etupäässä katsonut taipumukseensa henkilöihin eikä velvollisuuksiinsa
yhteiskuntaa kohtaan. Tässä ei, ystäväni, ole kysymys siitä, tuleeko
joukko arentimiehiä, niinkuin te, työhuoneesen, vai ei. Se on
kuluttamisen-kysymys. Tuotatteko te mahdollisesti suurimman joukon
viljaa käyttäjälle?
"Mitä minuun tulee," jatkoi puhuja, joka kävi yhä innokkaammaksi kuta
katkerammaksi se tylyys kävi, jota hän kuulijoihinsa oli saattanut --
"mitä minuun itseeni tulee, niin en epää saavuttaneeni niin sanottua
mainetta Cambridgen yliopistossa; mutta teidän ei pidä katsoa tätä
miksikään sanottavaksi lupaukseksi tulevan elämänjuoksuni suhteen.
Hyödyttömimmätkin ihmiset -- etenkin ahdasmieliset ja tekopyhät -- ovat
saavuttaneet paljoa suurempaakin mainetta yliopistossa kuin mikä minun
osakseni on tullut.
"Minä kiitän teitä kuitenkin niistä kohteliaisuuksista, joita olette
lausuneet minusta ja perheestäni; mutta minä aion koettaa vaeltaa sitä
hautaa kohti, johon me kaikki olemme matkalla, vallan välittömänä
siitä, mitä ihmiset minusta puhuvat näin lyhyellä matkalla. Ja,
ystäväni, kuta pikemmin pääsemme matkamme loppuun, sitä suuremmat
toiveet meillä on päästä monesta surusta, synnistä ja taudista. Siis,
kun minä juon teidän onnenmaljanne, tulee teidän käsittää että minä
toden perään toivon että pian pääsisitte niistä taudeista, joille liha
on altisna ja jotka tavallisesti ikää voittaen niin lisääntyvät, että
hyvä terveys tuskin on mahdollinen vanhuuden yhä heikkenemistään
heikkeneväin hengen- ja ruumiin-voimain kanssa. Hyvät herrat, minä juon
teidän onnenmaljanne!"