Mr Welby tuli ja viehätti kaikkia. Hän oli käytöksensä suhteen luonteva
ja kohtelias. Hänessä ei ollut mitään pedantista, mutta pian voitiin
huomata, että hän oli lukenut hyvin paljon ja että hän muutamissa
aineissa oli tunkenut syvällekin. Hän ihastutti pastoria selityksillään
pyh. Chrysostomon kirjoituksista; hän saattoi Sir Peterin vallan
hämilleen vanhan Britannian muinaiskalujen tiedoissa; hän miellytti
Kenelmiä sillä helppoudella, jolla hän osasi puhua riidanalaisista
viisausopillisista asioista; Lady Chillinglyn ja kolmen sisaren (jotka
myöskin olivat kutsutut oppiaksensa häntä tuntemaan) seurassa hän oli
huvittavampi, mutta kuitenkin yhtä opettavainen. Hän tunsi yhtä hyvin
romaanit kuin hyvät kirjat, ja hän antoi neitosille luettelon
viattomista kirjoista kumpaistakin lajia; Lady Chillingly'lle hän
kertoi sukkelalla tavalla juttuja ylhäisten elämästä ja viime
skandaaleista. Mr Welby oli todellakin yksi niitä loistavia henkilöitä,
jotka ovat sen piirin koristeena, mihin he joutuvat. Vaikka hän
omassa itsessään oli mies, joka oli toiveissaan pettynyt, kätki hän
kuitenkin pettymyksensä tasaisen ja hyvänsävyisen luonteen
pinnan alle; hän oli toivonut loistavaa tulevaisuutta teologina ja
saarnaajana; mutta kahdenkymmenenkolmen vuotiaana hän peri maatilan ja
se käänsi hänen kunnianhimonsa uudelle uralle. Hänen viehättävä
käytöksensä teki hänestä kohta muodin mukaisen miehen, ja hänen oma
luonteensa houkutteli häntä tuohon vähäpätöisempään, mutta
mieluisempaan kunnianhimoon, joka tyytyy menestyksiin seuraelämässä ja
nauttii nykyisen hetken iloja. Kun asianhaarat pakoittivat hänen
lisäämään tulojansa kirjallisten ansioiden kautta, joutui hän
sanomakirjallisuuden kirjailuun ja luopui kokonaan sellaisesta työstä,
jota vaaditaan jonkun kokonaisen teoksen valmistamiseen, joka kenties
veisi paljon aikaa ja tuottaisi ainoastaan niukan palkinnon. Hän oli
yhä edelleen kaikkein mielehinen seurapiireissä, ja mahdollista on,
että hänen yleinen taitavuuden maineensa saattoi hänen pelkäämään,
että hän jonku suuren yrityksen kautta kadottaisi tämän maineen. Mutta
hän ei ylönkatsonut kaikkia ihmisiä ja kaikkia asioita, niinkuin
Mivers; vaan hän katseli ihmisiä ja asioita niinkuin väliä-pitämätön
mutta hyväluontoinen katselija katselee liikettä kadulla salinsa
ikkunasta. Häntä ei voinut sanoa veltoksi, mutta hän oli kokonaan
harhaluuloja vailla. Kerta hän oli ollut liiankin romantillinen; nyt
hänen luonteensa päinvastoin oli niin väliäpitämätöin, että
romantillisuus loukkasi häntä niinkuin kovin kirjava väri
tummanpohjaisessa kankaassa. Hän oli muuttunut täydelliseksi
realistiksi arvosteluja kirjoittaessaan sekä menetystapansa ja
katsantotapansa suhteen ulkona maailmassa. Mutta pastori John ei sitä
huomannut, sillä Welby kuunteli tämän herrasmiehen ylistävän idealista
koulua vaivaamatta itseään vastustamalla sitä. Hän oli käynyt liian
hitaaksi ruvetaksensa väittelöön kanssapuheessa, ja ainoastaan
arvostelijana hän ivan kiilloitetun julmuuden kautta osoitti sitä
riidanhimoa, joka vielä hänessä löytyi.
Hän vältti hyvin sukkelasti
Sir Peterin ja pastorin aloittamaa tutkintoa hänen kirkollisesta
oikea-uskoisuudestaan. Hengellisen opin pilvessä hänen omat
mielipiteensä katosivat kirkko-isäin mielipiteisin. Hän oli todella
realisti uskonnon suhteen niinkuin kaikissa muissakin asioissa. Hän
katsoi kristillisyyttä sivistyksen esikuvaksi, jota tulee kunnioittaa,
niinkuin toisia tämän sivistyksen esikuvia tunnettiin painovapaudessa,
edustavassa järjestössä, valkeassa huivissa ja mustassa hännystakissa
iltaseuroissa j.n.e. Hän tunnusti sentähden eklektista kristologiiaa,
joksi hän itse sitä kutsui, ja sovitti deismon opinkappaleita kirkon
oppiin. Sanalla sanoen: hän saavutti kaikkien Chillingly'jen suosion;
ja kun hän lähti Exmundham-Hallista, otti hän Kenelmin mukaansa,
opettaaksensa hänelle niitä uusia aatteita, jotka tulisivat hänen
sukupolveansa hallitsemaan.