Sir Peter käski valjastaa hevoset vaunujen eteen ja lähti ko'okkaan
papin tykö. Tämä uskalias hengellinen mies asui moniaan peninkulman
päässä Exmundham Hall'ista ja oli ainoa serkuista, jonka kanssa Sir
Peterin oli tapa neuvoitella perheasioistansa.
Pappi istui työhuoneessansa, joka huone osoitti että sen asukas ei
juuri papillisia toimia rakastanut. Uunin yläpuolella riippui
miekkailu-aseita, sellaisia hansikoita, joita käytetään nyrkkisillä
ollessa, ja kaikellaisia kapineita voimistelua varten; cricket-nuijia
ja kalaverkkoja oli joka nurkassa. Seinillä oli useampia kuvia; Mr
Wordsworth'in kuva, jonka kummallakin puolella oli kahden kuuluisan
hevosen kuvat; Leicester nimisen sonnin kuva, josta sonnista pastori,
joka itse hoiti pappilan maata ja sen hyvillä laitumilla syötti
karjaansa, oli saanut palkinnon eräässä kreivikunnan eläinnäyttelyssä;
tämän eläimen molemmin puolin oli Hookerin ja Jeremy Taylorin
muotokuvat. Siellä oli pieniä kirjahyllyjä, joilla oli kaikellaisia
kirjoja. Avonaisessa ikkunassa oli kukkasia, jotka par'aikaa kukkivat.
Pastorin kukkasia yleiseen kehuttiin kauneudestaan.
Koko huone todisti, että asukas oli henkilö, joka eli säännöllisesti ja
oli tavoiltaan hauska ja miellyttävä.
"Serkkuni," sanoi Sir Peter, "minä olen tullut tänne neuvoittelemaan
teidän kanssanne." Ja hän kertoi nyt kuinka ihmeellisen aikaiseen
kehittynyt Kenelm Chillingly oli. "Te näette että nimi alkaa vaikuttaa
melkein liiaksi häneen. Hän on kouluun pantava; mutta mihin kouluun?
yleiseenkö vai yksityiseen?"
Hänen arvoisuutensa John Stalworth: "On paljon sanottavaa molempain
suhteen sekä hyvää että pahaa. On hyvin luultavaa että Kenelmin
liiallinen oman personallisuutensa arvosteleminen yleisessä koulussa
masentuisi; hän pikemmin kadottaisi personallisuutensa siellä. Pahin
kohta yleisessä koulussa on se, että poikaan juurrutetaan jonkimoinen
yhteinen luonne yksityisen luonteen sijaan. Opettaja tietysti ei voi
odottaa kunkin pojan luonnollisten taipumusten kehkeymistä. Kaikki
sielut viskataan siellä suureen myllyyn ja tulevat sieltä enemmän tai
vähemmän yhdenkaltaisina. Olkoon poika Etonissa viisas tai tuhma,
kumpaisessakin tapauksessa hän selvään on Etonilainen. Yleinen koulu
kypsyttää taidollisuutta, mutta tukehduttaa neron. Sitä paitsi voi
yleinen koulu kehoittaa ainoaa poikaa, joka on suuren tilan perillinen,
joka tila kerta on kokonaan hänen haltuunsa joutuva, huolettomuuteen ja
vallattomuuteen, ja teidän tilanne vaatii huolellista hoitoa eikä salli
perillisen tehdä turhamaista velkaa. Minä siis en soisi että Kenelm
pantaisiin yleiseen kouluun."
"Noh niin, me siis päätämme panna hänet yksityiseen kouluun."
"Odottakaa!" huudahti pastori; "yksityisellä koulullakin on haittansa.
Harvoin voipi siittää suuria kaloja pienissä lammikoissa. Yksityisissä
kouluissa on kilpailu hyvin vähäinen ja pontevuus rajoitettu. Opettajan
puoliso sekaantuu tavallisesti asiaan ja hemmoittelee poikia. Näissä
oppilaitoksissa ei ole kyllin miehuutta; pojat eivät saa leikkiä ja
hyvin vähän he saavat tapella. Reippaasta pojasta tulee nenäkäs lurjus;
vähemmillä luonnonlahjoilla varustetusta pojasta tulee hyvästi
kasvatettu nuori lady housuissa. Siinä järjestössä ei ole mitään
jäntevyyttä. Kenelm Digbyn nimikko ja jälkeläinen ei suinkaan ole
pantava yksityiseen kouluun."
"Teidän sanoista päättäen," sanoi Sir Peter omituisella
myöntäväisyydellään, "Kenelm Chillinglyn siis ei ensinkään tule käydä
koulua."
"Voipi näyttää siltä," sanoi pastori suoraan; "mutta asiaa tarkemmin
miettiessä löytyy kuitenkin keskisuunta. On kouluja, joilla on sekä
yleisien että yksityisien koulujen parhaat ominaisuudet, jotka ovat
kyllin suuret elähdyttääksensä ja kehittääksensä hengen ja ruumiin
voimia, mutta jotka eivät kuitenkaan ole niin järjestetyt, että
sulattaisivat kaikki luonteet yhdessä sulattimessa. On esimerkiksi
koulu, jossa tällä hetkellä on yksi Europan etevimpiä koulumiehiä
pää- opettajana -- koulu, josta muutamat kasvavan sukupolven
mainioimmista miehistä ovat lähteneet. Opettaja näkee heti paikalla
onko poika lahjakas, ja pitää erityistä huolta hänen kasvatuksestansa.
Hän ei opeta ainoastaan hexameteria ja sappholaista runolajia. Hän
opettaa sekä vanhaa että uutta kirjallisuutta. Hän on hyvä kirjailija,
mainio arvostelija -- ihailee Wordsworthia. Hän kehoittaa poikia
ruumiin-harjoituksiin, hänen oppilaansa tietävät miten heidän tulee
nyrkkiänsä käyttää, eikä heidän ole tapa kirjoittaa reverssiä ennenkuin
ovat viidentoista vuoden vanhat. Merton-koulu on Kenelmille vallan
sopiva."
"Kiitoksia," sanoi Sir Peter. "On erittäin hauska tässä elämässä että
on joku, joka voi päättää tällaisia asioita meille. Minä olen itse
hyvin epävakainen ja annan tavallisissa kohdissa mielelläni Lady
Chillinglyn hallita minun puolestani."
"Tekisipä mieleni nähdä vaimon minua hallitsevan," sanoi roteva
pastori.
"Ettehän te olekaan naimisessa Lady Chillinglyn kanssa. Mutta menkäämme
nyt puutarhaan teidän kukkianne katselemaan."