KOLMAS LUKU.

Sir Peter seisoi lattiallansa luoden silmänsä hänen ympärillänsä

puolipiirissä istuviin vieraisin ja sanoi:

"Ystäväni, ennenkuin parlamentissä aljetaan asiaa keskustella, joka voi

ehdotuksen onnistumiseen vaikuttaa, on, luullakseni, ehdotus ensin

esiteltävä."

Hän vaikeni hetkeksi, soitti ja sanoi sisääntulevalle palvelijalle:

"Sano imettäjälle, että hän tuo lapsen sisään."

Mr _Gordon Chillingly_: "Minä en käsitä miksi tämä on tarpeellista, Sir

Peter. Tiedämmehän, että lapsi on olemassa."

Mr _Mivers_: "Nimettömyyden ylläpitäminen on hyödyllinen, jos Sir Peter

mielii teollensa mainetta saavuttaa. Omne ignotum pro magnifico."

_Hänen suuriarvoisuutensa John Stalworth Chillingly_: "Minä en

tällaista lausuntojen ruokotonta kevytmielisyyttä hyväksy. Tietysti

meidän kaikkein tulee hartaasti haluta nähdä nimemme ja sukumme tulevaa

edustajaa hänen varhaisimmassa elämänsä aikakaudessa. Kukapa ei

tahtoisi Tigris- tahi Nil-virran lähdettä nähdä, olkoon se kuinka pieni

tahansa?"

_Miss Sally_ (nauraen): "Hi, hi, hi!"

_Miss Margaret_: "Hyi häpee, kevytmielinen olento!"

Imettäjä tuo lapsen sisään. Kaikki nousevat istualta ja kokoontuvat

pojan ympärille, paitsi yksi ainoa -- Mr Gordon, joka on herennyt

olemasta laillinen perillinen.

Poikainen vastasi sukulaistensa katseisin halveksivalla silmäyksellä.

Miss Sibyl oli se, joka ensin lausui ajatuksensa vastasyntyneen

omaisuuksista. Hän sanoi juhlallisesti kuiskaten.

"Kuinka surulliselta hän näyttää. Hän näkyy olevan pahoillaan siitä,

että hänen on täytynyt enkeleistä erota."

_Hänen suuri-arvoisuutensa John_. "Se oli kauniisti sanottu, Sibyl

serkku, mutta pojan tulee rohkaista itsensä ja raivata itselleen tie

muitten kuolevaisten joukossa lujalla mielellä, jos hän mielii jälleen

enkelien luo palata."

Hän otti pienokaisen imettäjältä, tuuditti sitä miettiväisesti ylös

alas ikäänkuin hän tahtoisi häntä punnita, ja sanoi tyytyväisesti:

"Kovin raskas! Kun hän tulee kahdenkymmenen vuotiaaksi, hän on oleva

minkä väkevän nyrkkijunkkarin vertainen tahansa."

Hän astui tätä sanoessansa Gordonin luokse, joka, ikaänkuin

näyttääksensä ettei hän ottanut mitään osaa sen perheen asioihin, joka

tämän lapsen syntymisen kautta oli häntä niin pahoin kohdellut, oli

ottanut Times-nimisen sanomalehden käteensä ja kätkenyt kasvonsa sen

taakse. Pappi sieppasi pois lehden toisella kädellänsä ja piti toisella

poikaista tuon vihaisen näköisen laillisen perillisen silmäin edessä,

sanoen.

"Suudelkaa poikaa."

"Häntäkö suutelisin!" toisti Chillingly Gordon sysäten tuolinsa

taaksepäin, "häntäkö suutelisin, hyi, sir, pois. En ole milloinkaan

omaa poikaanikaan suudellut, enkä aijo suudella kenenkään muunkaan.

Viekää hänet pois, sir; hän on ruma; hänellä on mustat silmät."

Sir Peter, joka oli likinäköinen, pani silmälasit nenälleen ja katseli

likemmin vastasyntyneen lapsensa kasvoja.

"Se on totta," sanoi hän, "hänellä on mustat silmät -- varsin

ihmeellistä -- kummallista. Hän on ensimmäinen Chillingly, jolla on

mustat silmät."

"Hänen äidillänsä on mustat silmät," virkkoi Miss Margaret; "hän on

siinä suhteessa äitiinsä; häneltä puuttuu Chillinglyjen hienoa

kauneutta, mutta hän ei ole ruma."

"Armas lapseni!" huokaili Sibyl; "ja kuinka kiltti hän on -- hän ei

yhtään itke."

"Hän ei ole itkenyt eikä kitissyt siitä asti kuin hän syntyi," sanoi

imettäjä; "Jumala siunatkoon pienokaista."

Hän otti lapsen papin sylistä ja järjesti hänen myssynsä koristukset,

jotka olivat kurtistuneet.

"Saatte mennä nyt, imettäjä,^ sanoi Sir Peter.

"Minä olen samaa mieltä kuin Mr Shandy," sanoi Sir Peter ja asettui

taas seisomaan laattialle, "siinä, näetten, että suurimpia

edesvastauksia mitä isällä on, on sen nimen valitseminen, jota hänen

lapsensa tulee koko elinaikansa kantaa. Ja varsinkin se on baronetien

laita. Kun se peer'iä koskee, niin hänen ristimänimensä katoo hänen

arvonimiensä joukkoon. Tavallinen mister ei tarvitse ristimänimeänsä

käyttää, jos se on ruma tahi naurettava, hän voipi jättää sen kokonaan

pois käyntikortistansa ja painattaa siihen vaan Mr Jones, Mr Ebenezer

Jones'in sijaan; nimenkirjoituksessansa hän, paitsi siinä, missä

laki vaatii Ebenezerin kokonaan kirjoitetuksi, saa käyttää vaan

alkukirjaimen ja olla teidän nöyrä palvelijanne E. Jones, antaen teidän

arvata merkitseekö E. Edwardia vai Ernestiä -- viattomia nimiä, jotka

eivät ole minkään lahkolaisuuden määräämiä niinkuin Ebenezer on. Jos

Edward tahi Ernest niminen mies sattuu nuoruudessaan hairahtumaan, niin

hänen kunniansa ei siitä ijäksi päiviksi ole tahrattu; mutta jos

huomataan Ebenezerin sellaisen rikoksen tehneen, niin hän pidetään

ulkokullattuna -- se on yleisön mielestä samaa kuin että pyhimys

osoittaa olevansa vaivainen syntinen. Mutta baroneti ei milloinkaan

ristimänimestänsä pääse -- sitä ei sovi jättää pois, sitä ei voi

supistaa alkukirjaimeen, se astuu suoraan päivän valkeuteen; kasta

hänet Ebenezeriksi, niin hän on kokonaan Sir Ebenezer nimensä kaikkine

vaarallisine seurauksineen, jos nuo kiusaukset joskus saavat hänestä

voiton, joille baronetitkin ovat altisna. Mutta, ystäväni, ei yksistään

se vaikutus, jonka nimen ääni tekee muihin, ole tarkoilleen tutkittava;

miehen nimen vaikutus häneen itseensä on kenties vieläkin tärkeämpi.

Muutamat nimet elähdyttävät ja rohkaisevat kantajiansa, toiset

masentavat ja lannistavat heitä; minä olen surullinen esimerkki tästä

otuudesta. Peter on, kuten tiedätte, monta sukupolvea ollut meidän

sukumme esikoisen ristimänimenä. Tämän nimen alttarille minuakin on

uhrattu. Ei ainoakaan Sir Peter Chillingly ole missään suhteessa

saavuttanut mitään mainetta säätyläistensä rinnalla. Tämä nimi on

hengenvoimiani masentanut niinkuin lyijypaino. Eteväin englantilaisten

joukossa ei, luullakseni, löydy yhtään ikimuistettavaa Sir Peteriä,

paitsi Sir Peter Teazle, ja hänkin on olemassa ainoastaan koomillisella

näyttämöllä."

_Miss Sibyl_: "Sir Peter Lely?"

_Sir Peter Chillingly_: "Tämä maalari ei ollut englantilainen. Hän oli

syntynyt Westfalissa, joka on kuuluisa sianlihoistansa. Minä puhun nyt

vaan oman isänmaamme lapsista. Tiedän kyllä, ettei tämä nimi vieraissa

maissa kantajansa neroa surmaa. Mutta miksi? Muissa maissa se lausutaan

eri tavalla. Pierre Corneille oli mainio mies; mutta minä jätän teidän

tutkittavaksenne olisiko hän, englantilaisena ollen, voinut Peter

Crow'in nimellä olla eurooppalaisen murhenäytelmän isänä?"

_Miss Sibyl_: "Ei suinkaan!"

_Miss Sally_: "Hi hi hi!"

_Miss Margaret_: "Se ei ole mikään naurettava asia, kevytmielinen

lapsi!"

_Sir Peter_: "Minun poikani ei saa Peteriksi kivettyä."

_Mr Gordon Chillingly_: "Jos mies on niin hassu -- minä en sano että

teidän pojastanne tulee sellaista narria, Peter-serkku --, että hän

sallii nimensä äänen vaikuttaa itseensä, ja jos tahdotte että pojan

tulee kääntää koko maailma ylösalaisin, niin on paras, että panette

hänelle nimeksi Julius Caesar, tahi Hannibal, tahi Attila, tahi Kaarle

Suuri."

_Sir Peter_ (joka mielen tasaisuudessa on muita ihmisiä etevämpi):

"Päin vastoin, jos panette miehelle nimen, jonka loistoa ja kunniaa hän

ei millään muotoa voi saavuttaa eikä edes niihin vertoja vetääkään,

niin muserratte hänen sen painon alle. Jos runoilija nimittäisi itsensä

John Milton'iksi tahi William Shakespeare'ksi, niin hän ei uskaltaisi

edes yhtä sonettia julkaista. Ei, nimen valinnassa ei tule mennä

ylellisyyksiin, vaan tulee pysyä naurettavan vähäpätöisyyden ja

masentavan kuuluisuuden välillä. Siitä syystä olen ripustuttanut

perheen sukupuun tuolle seinälle. Tarkastakaamme sitä huolellisesti ja

katselkaamme emmekö Chillinglyin taikka niiden naimisen kautta saatujen

sukulaisten joukossa löydä nimeä, jota hän, joka on määrätty tulemaan

perheemme pääksi, voi sopivalla arvoisuudella kantaa, nimeä, joka ei

ole liian kepeä eikä liian raskas."

Sir Peter astui näin sanoen toisten etupäässä sukupuun luo -- joka oli

hyvästi säilynyt, perheen vaakunalla varustettu pergamenttikäärö. Tämä

vaakuna oli yksinkertainen, niinkuin vanhat heraldiset vaakunat

tavallisesti ovat: kolme hopea kalaa _sinisellä_ pohjalla; kypäri

muodosti aallottaren pään. Kaikki keräytyivät sukupuuta likeltä

katselemaan, paitsi Mr Gordon, joka taas alkoi "Times'iä" lukea.

"En ole milloinkaan oikein voinut käsittää mitä kaloja nämä ovat,"

sanoi hänen suuri-arvoisuutensa John Stalworth. "Eihän toki hau'et

Hotoftarein vertauskuvana olleet."

"Minä luulen, että ne ovat tuutaimia," sanoi Mr Mivers. "Tuutain on

kala, joka kyllä tietää miten parhaiten hyvässä turvassa pysyy, sillä

se mieluisimmin oleskelee syvissä koloissa ja piilopaikoissa."

_Sir Peter_: "Ei Mivers, nuo kalat ovat seipiä, eräs kalalaji, jota,

kun se kerta lammikkoon on tullut, ei enää milloinkaan saa siitä pois.

Alennettakoon vesi -- laskettakoon se pois -- sanottakoon: 'seivit ovat

hävinneet,' -- turhaan -- niitä on siinä kuitenkin niinkuin ennenkin;

ja siinä suhteessa vaakuna todella sopii meidän perheellemme. Kaikki ne

rettelöt ja vallankumoukset, joita Englannissa seitsemän kuninkaan

hallituksesta saakka on ollut, ovat nähneet Chillingly-suvun samalla

paikalla. Normandilaiset valloittajat eivät syystä tahi toisesta heitä

ryöstäneet; he saivat pitää läänityksensä Eudo Dapiferin aikana yhtä

rauhallisesti kuin he olivat ne Harold kuninkaan aikana pitäneet; he

eivät ottaneet osaa ristiretkiin, Ruusujen meteleihin, eikä liioin

Kaarle I:sen ja parlamentin välisiin kansallissotiin. Samoin kuin

salakka pysyy vedessä ja vesi pitää salakkaa alallansa, niin

Chillinglytkin pitivät kiinni maasta ja maa piti heitä kiinni. Olen

kenties väärässä toivoessani, että uusi Chillingly tulisi vähemmän

salakan kaltaiseksi."

"Oh!" huudahti Miss Margaret, joka oli noussut tuolilta ja nenälasinsa

kautta sukupuuta tarkastellut. "En näe yhtäkään kaunista ristimänimeä

suvun alusta alkaen paitsi Oliverin."

_Sir Peter_: "Tämä Chillingly syntyi Oliver Cromwellin protektorina

ollessa ja hän kastettiin Oliver'iksi kohteliaisuudesta häntä kohtaan,

samoin kuin hänen isänsä, joka oli Jakob II:sen hallituksen aikana

syntynyt, sai nimen Jakob. Nuo kolme kalaa ovat aina uineet myötä

virtaa. Oliver. -- Oliver ei ole hullumpia nimiä, mutta se osoittaa

radikaalisia mielipiteitä."

_Mr Mivers_: "Sitä en usko. Oliver Cromwell teki pikaisen lopun

radikaaleista ja heidän opeistansa; mutta kenties löydämme jonkun

nimen, joka on vähemmän peljättävä ja vallankumouksellinen."

"Minä olen sen löytänyt." huudahti pappi. "Tässä on Sir Kenelm Digbyn

ja Venetia Stanleyn jälkeläinen. Sir Kenelm Digby. Sen parempaa

jäntäre-kristillisyyden edustajaa ei löydy. Hän tappeli yhtä hyvin kuin

hän kirjoitti, hän oli haaveksiva, se on totta, mutta hän käytti

itsensä kuitenkin aina niinkuin herrasmiehen tulee. Pane pojalle

nimeksi Kenelm!"

"Kaunis nimi," sanoi Miss Sibyl, "se on romantillinen."

"Sir Kenelm Chillingly! Se kuuluu kauniilta -- kunnianarvoiselta."

arveli Miss Margaret.

"Ja sillä on se etu," huomautti Mr Mivers, "että samalla kuin se on

kylläksi kunniallinen vaikuttaaksensa kantajansa mieleen ja

herättääksensä hänen kilpailuhaluansa, se ei kuitenkaan ole niin

erinomaisen henkilön nimenä ollut, että se kaiken kilpailuhalun

masentaisi. Sir Kenelm Digby oli tosin mainio ja rohkea herra, mutta

mitä hänen lapsellista uskoaan sympateetiseen puuderiin y.m. koskee,

niin kuka tahansa meidän aikana voisi olla jotenkin älyllinen,

senvuoksi hirviö olematta. Päättäkäämme panna hänelle nimeksi Kenelm."

Sir Peter neuvoitteli itseksensä.

"Nimi Kenelm," sanoi hän kotvasen vaiti oltuansa, "herättää varsin

omituisia aate-yhdistyksiä, ja minä pelkään, että Sir Kenelm Digby ei

sopivaa vaimoa valinnut. Kaunis Venetia ei ollut parempi kuin hänen

tuli olla; ja minä toivoisin ettei perilliseni antaisi kauneuden

vietellä itseänsä, vaan toivoisin, että hän naisi vaimon, jolla on

arvollinen luonne ja sopiva ryhti."

_Miss Margaret_: "Siveän brittiläisen rouvan tietysti."

_Kolme sisarta_ (yht'aikaa): "Tietysti, tietysti!"

"Mutta," sanoi Sir Peter, "minulla itsellä on ovat aatteeni, ja sehän

voi olla kyllä viatonta; mitä avioliittoon tulee, niin poika ei voi

huomenna naida, jotta meillä on kyllä aikaa siitä asiasta neuvoitella.

Kenelm Digby oli mies, josta jokainen perhe voi ylpeillä; ja, niinkuin

sanotte, Margaret sisar, Kenelm Chillingly on hänen nimensä oleva!"

Poikainen sai tämän päätöksen mukaan kasteessa nimen Kenelm, jonka

juhlamenon jälkeen hänen kasvonsa kävivät entistä pitemmiksi.

Kenelm Chillingly: Hänen elämänvaiheensa ja mielipiteensä · 第 8 / 134 题