Inkivääriruukku.
Mr Endertonin kirje sekä ihmetytti että suututti minua, vaan en
kuitenkaan voinut olla hymyilemättä sille odottamattomalle tapaukselle,
joka oli äkkiä estänyt inkivääriruukun matkustelemisen edes ja takaisin
Honolulun ja Pennsylvanian välillä.
Ojensin kirjeen mr Dusantelle, joka luettuaan sen punastui kovasti.
Minä huomasin, että hän oli hyvin vihainen, vaikka hän koetti peittää
sitä.
"Tällaista minä en suvaitse", lausui hän hetken perästä.
"Inkivääriruukku on minun omaisuuttani siksi kuin mrs Lecks suostuu
ottamaan sen vastaan. Minä en nyt matkustakaan aamujunalla länteen,
vaan seuraan teitä Chicagoon, missä vaadin mr Endertonilta takaisin
omaisuuttani, jonka kanssa minulla on oikeus menetellä miten itse
haluan."
Minä menin Ruthin luokse, joka ei tietänyt koko tapahtumasta muuta kuin
että hänen isänsä oli ennen meitä matkustanut Chicagoon ja ehtinyt
ottaa vain kiireelliset jäähyväiset.
Minä en lausunut sanaakaan mr Endertonin suuren kiireen johdosta,
joka oli estänyt häntä ottamasta jäähyväiset, vaan antanut aikaa
pitkän kirjeen kirjoittamiseen. Koska Ruth ei tietänyt mitään tuosta
kirjeestä, päätin minäkin olla siitä mainitsematta. Isän kiire ei häntä
olenkaan kummastuttanut, sillä tämän tapa oli, sanoi hän, aina saapua
päämaaliin matkatovereitaan ennen.
Kerrottuani tapahtumasta mrs Aleshine'lle ja mrs Lecks'ille nämä aivan
kipenöitsivät kiukusta.
"En tiedä miksi mr Dusante tällaista tekoa kutsuu", huudahti mrs Lecks,
"mutta minä tiedän."
"Niin tiedän minäkin!" kivahti mrs Aleshine. "Samalla kun hän on
lakannut olemasta lähetyssaarnaaja näkyy hän myös lakanneen olemasta
rehellinen ihminen. Minä valitan niiden pakanoitten puolesta, jotka hän
on kääntänyt."
"Kyllä minä hänet käännän", lausui mrs Lecks, "jos vaan kerran vielä
hänet tapaan! Mennä ja ottaa mukaansa minun nimikirjoituksellani
varustetun paketin. Yhtä hyvin olisi hän voinut ottaa minun
kultasankaiset silmälasini tai kilpikonnan kuorisen kampani! Kiinni
emme enää ehdi häntä saada, mutta sähköittää minä hänelle voin, ja
saapa hän tietää, että jos hän vain uskaltaa avata minun nimelläni
varustetun paketin, niin minä lähetän poliisit hänen niskaansa!"
"Aivan oikein!" lausui mrs Aleshine. "Sinun tulee sähköttää kaikille
radan varrella oleville asemille, niin konduktöörit löytävät hänet.
Osoita sähkösanomasi mr Endertonille, — pitkälle miehelle, jolla on
harmahtava tukka ja mukanaan suuri varastettu paketti."
"Se ei todellakaan ole mikään tyhmä ajatus", virkkoi mrs Lecks,
"vaan lienee kai parasta osoittaa sähkösanoma vain hänelle ilman
persoonakuvausta. Minä teen sen heti kun saan tietää asemain nimet."
"Kirjoittaessanne sähkösanoman tulee teidän olla hyvin varovaisia",
sanein minä, "sillä se luetaan joka asemalla ja se voisi aiheuttaa mr
Endertonille suuria ikävyyksiä, joita me kaikki syvästi valittaisimme.
Voimmehan laittaa sähkösanoman sellaiseen sanamuotoon, etteivät sitä
ymmärrä muut kuin hän."
"Tehkäämme niin", sanoi mrs Lecks, "mutta kiiruhtakaamme! Minun
mielestäni ei hän ole sen arvoinen, että häntä kannattaisi säästää
ikävyyksiltä, sillä niin totta kuin tässä seison, ei hän puolestaan
ikänä ole koettanutkaan säästää ketään ihmistä ikävyyksiltä."
Sen jälkeen kirjoitettiin allaoleva sähkösanoma, joka lähetettiin
Bridgenin asemalle jätettäväksi mr Endertonille:
"Paketti — te tiedätte mikä — on varastettu. Tiedätte myös kuka on
varas. Jos hän jättää sen hotelliin Chicagossa, niin päästäkää hänet
vapaaksi. Jos hän sen avaa, pankaa hanat vankilaan!