Maija-Leena laski sukkelaan. Eikös hänellä nyt ollutkin juuri neljä
markkaa viisikymmentä penniä? Täsmälleen ranskankirjan hinta! Niinpä
olkoon menneeksi. Ellei Alli saa monta kirjaa, niin saahan sen yhden,
josta hän on ollut suruissansa tänään, Maija-Leenan juhlapäivänä.
Nopeaan hän työnsi kunniamerkkinsä kauppiaan eteen.
-- Antakaa sitte rahat, -- hän sanoi, hiukan karkealla äänellä, mutta
sentään sovinnollisesti. Heti tuntiessaan ne kourassansa, hän kääntyi
ja lähti, taaksensa katsomatta.
Kotona mieli jo suli oikein hyväksi. Voittajan varmoin elein hän kaivoi
esille entiset kaksi markkaa kaksikymmentäviisi penniä ja pani ne
uusien rinnalle keittiön pöydälle. Rouva oli mennyt ulos, ja se olikin
hyvä. Vielä parempi, että Alli samassa palasi koulusta.