Oi viinani,
Mua hallitset!
Sä laiskuuteni,
Mua palvelet!
Mua palvelet!
Mua palvelet!
Hei! hei! kun tähän tulee säestys lisäksi, saadaanpa nähdä, herrat
juonittelijat, enkö tiedä, mitä sanon. (Hän huomaa kreivin.) Minä olen
nähnyt tuon pappismiehen jossakin. (Hän nousee.)
KREIVI (itseksensä). Tuo mies ei ole minulle outo.
FIGARO. Eipä se olekaan mikään pappismies! Tuo kopea ja ylhäinen
ulkomuoto...
KREIVI. Tuo törkeä ryhti...
FIGARO. En erehdykään; se on kreivi Almaviva.
KREIVI. Minä luulen, että se on tuo Figaro veijari!
FIGARO. Hän se juuri on, armollinen herra.
KREIVI. Konna! jos lausut yhden sanan...
FIGARO. Niin, minä tunnen teidät; tämmöisillä tuttavallisilla hyvyyden
osoituksilla olette aina kunnioittanut minua.
KREIVI. Minä puolestani saatoin tuskin tuntea sinua. Sinä olet niin
paksu ja lihava...
FIGARO. Mitäs tehdä, armollinen herra! Se on kurjuus.
KREIVI. Voi raukkaseni! Mutta mitä sinä toimitat Sevillassa? Minä olin
ennen aikaan puhunut sinun puolestasi, että saisit jonkun viran.
FIGARO. Minä sain sen, armollinen herra, ja minun kiitollisuuteni...
KREIVI. Puhuttele minua Lindor'iksi. Etkö valhepuvustani näe, että minä
tahdon olla tuntematon?
FIGARO. Minä menen tieheni.
KREIVI. Ei suinkaan. Minä odotan täällä jotakin, ja kaksi miestä, jotka
lavertelevat, ovat vähemmin epäluulon alaisia kuin yksi, joka kävelee.
Olkaamme lavertelevinamme. No! entäs tuo virka?
FIGARO. Teidän Excellensinne puolustus-sanaan katsoen antoi ministeri
heti paikalla nimittää minut apteekipalvelijaksi.
KREIVI. Armeijan hospitaleissako?
FIGARO. Ei; Andalusian hevossiitos-laitoksissa.
KREIVI (nauraen). Soma alku!
FIGARO. Virka ei ollut huono, sillä kun minulla oli haavanhoidon ja
apteekitavarain osasto, kaupitsin usein ihmisille hyviä hevoslääkkeitä.
KREIVI. Jotka surmasivat kuninkaan alamaisia.
FIGARO. Ah! ah! ei ole mitään yleis-lääkettä; mutta ne ovat välistä
kuitenkin parantaneet Galitian, Katalonian ja Auvergnen miehiä.
KREIVI. Minkätähden olet siis jättänyt tuon viran?
FIGARO. Jättänyt? Virka se minut on jättänyt; minua on paneteltu
mahtavien herrojen luona.
"Kateus kalvas kynsineen..."
KREIVI. Oi! säästä minua, ystäväni! Vieläkö sinäkin runoja sepität?
Minä olen nähnyt sinun tuolla töhertelevän polvellasi ja laulavan
aamusta saakka.
FIGARO.. Siinäpä juuri on onnettomuuteni syy, Teidän Excellensinne. Kun
ministerille ilmoitettiin, että minä tein, voin sanoa, jotenkin
sievästi, -- kukkasvihkoja Cloriille, että lähetin arvoituksia
sanomalehtiin, että oli liikkeellä minun tekemiäni madrigaleja; sanalla
sanoen, kun hän kuuli, että minä olin painettu aivan elävänä, käänsi
hän asian tragilliseksi ja eroitti minut virastani, väittäen syyksi,
että kirjalliset harrastukset ovat mahdottomat sovittaa yhteen
virkatointen hengen kanssa.
KREIVI. Järjellisesti tuumittu! etkä sinä antanut huomauttaa hänelle...
FIGARO. Minä katsoin itseäni varsin onnelliseksi siitä, että hän
unhotti minut, sillä minä olin vakuutettu, että grandi tekee meille
kylliksi hyvää, kun hän ei tee meille pahaa.
KREIVI. Sinä et sano kaikkia. Minä muistan, että sinä minun
palveluksessani olit aika hulivili.
FIGARO. Oi Jumalani, tahdotaanhan, armollinen herra, että köyhän miehen
pitää olla ilman vikoja.
KREIVI. Laiska, rappeutunut...
FIGARO. Kun niin paljon hyviä avuja palvelijalta vaaditaan, tunteeko
Teidän Excellensinne monta isäntää, jotka rengiksi kelpaisivat?
KREIVI (nauraen). Se ei ole hullumpaa. Ja sinä vetäysit syrjään tähän
kaupunkiin?
FIGARO. En heti.
KREIVI (keskeyttäen häntä). Maltappas... Minä luulin, että se oli
hän... Jatka vaan, minä kuulen kyllä.
FIGARO. Madridiin palattuani tahdoin uudestaan koettaa kirjallista
kykyäni, ja teateri näytti minusta kunnian kentältä...
KREIVI. Jumala varjelkoon!
FIGARO. (Hänen vastatessaan katsoo kreivi tarkasti ristikkoakkunaan
päin.) Todellakaan en tiedä, kuinka minulla ei ollut mitä suurinta
menestystä; sillä minä olin täyttänyt parterrin oivallisimmilla
työmiehillä; kämmenet ... kartunkaltaiset; minä olin kieltänyt
käyttämästä hansikoita, ruokokeppejä ja kaikkia, mikä vaan synnyttää
heikkoja taputuksia; ja, kunniani kautta, ennen näytelmän alkua oli
koko kahvila näyttänyt olevan mitä edullisimmassa mielen laadussa minua
kohtaan. Mutta salajuonittelijain ponnistukset...