Joku Sevillan katu, jossa kaikki ikkunat ovat ristikolla varustetut.
Ensimmäinen kohtaus.
(Kreivi, yksin, iso, ruskea viitta yllä ja leveä-lierinen
hattu silmille painettuna. Katsoo kelloansa kävellessään.)
KREIVI. Päivä on vähemmin kulunut, kuin luulinkaan. Hetki, jolloin
hänen on tapana näyttäitä ristikko-akkunansa takana, on vielä etäällä.
Mutta yhtä kaikki; parempi on tulla liika aikaiseen kuin laiminlyödä
sitä hetkeä, jolloin saattaa nähdä hänet. Jos joku hovin teikari voisi
arvata minun olevan sadan peninkulman päässä Madrid'ista ja joka aamu
pysähtyvän jonkun naisen ikkunan alla, vaikk'en ole häntä milloinkaan
puhutellut, luulisi hän minua Isabellan aikuiseksi Espanjalaiseksi. --
Miks'ei? Jokainen juoksee onnellisuuttansa takaa. Minun onnellisuuteni
on Rosinan sydämessä. Mutta kuinka! juosta naista takaa Sevillassa,
vaikka Madrid ja hovi joka haaralla tarjoo niin helppoja huvituksia? --
Ja juuri niitä minä pakenen. Minä olen kyllästynyt noihin
valloituksiin, joita voitonpyyntö, tavanmukaisuus tahi turhamielisyys
lakkaamatta tarjoo meille. Sangen suloista on olla rakastettu itsensä
vuoksi! Ja jos minä voisin tässä valhepuvussa hankkia varman tiedon...
Hiisi vieköön tuon häiritsijän!
Toinen kohtaus.
(Figaro. Kreivi, piilossa.)
FIGARO (selässä gitarri, joka leveästä nauhasta riippuu olkapään yli;
hän hyräilee iloisesti, paperi ja lyijykynä kädessään).
Pois nyt surut, pois!
Ne masentaa.
Jos viinaa ei jois
Virvoittelevaa,
Niin elämä vaan
Olis hupsun työ,
Eik' aikaakaan,
Tulis kuolon yö.
Tähän asti tämä käy hyvin laatuun, hei! hei!
Tulis kuolon yö.
Hei, viinan
Ja laiskuuten',
Ne kiistelevi:
Ken sais sydämen.
Eipä! ne ei kiistelekään, ne hallitsevat siinä rauhallisesti yhdessä...
Ne jakaapi
Mun sydämen'.
Sanoinko jakaapi? Entäs sitte! Me komillisten operain tekijät emme
katso niin likeltä. Meidän aikoihimme lauletaan, mitä ei maksa vaivaa
lausua.
(Hän laulaa:)
Hei, viinani
Ja laiskuuten',
Ne jakaapi
Mun sydämen'.
Minä tahtoisin päättää jollakin kauniilla, loistavalla, säihkyvällä
lauseella, joka näyttäisi ajatukselta.
(Hän laskee toisen polvensa maahan ja kirjoittaa laulaessaan.)
Oi viinan,
Mun armaimpan'!
Oi laiskuuteni,
Sua rakastan!
Hyi! se on typerää. Se ei kelpaa... Tarvitaan joku vastakohta:
Oi viinani,
Mua hallitset
Sä laiskuuten'!
Saakeli, kas nyt se onnistuu.
Mua palvelet!