Avaruudessa
Hiljaisuudessa
Sulosilmät tähdet säihkyvät.
Miten syttyvät
Armaat tähtelät?
Kuinka kauan silmää iskevät?
Kaikkivaltias,
Luoja laupias,
Joka johtaa heidän kiertoaan,
Hän ne mahdillaan
Saapi sammumaan,
Hän myös uudet luopi loistamaan.
Kuinka kaunis yö!
Niinkuin hopee vyö
Linnun-radan tähdet hohtavat.
Lukemattomat
Siellä mailmat
Mieltäs' äärettömiin johtavat.
Tuoll' on Seulaset,
Joita ihmiset
Wäinön virsuiksi myös nimitit.
Vanhain plejadit,
Kun he ilmausit,
Merimiehet merta kyntelit.
Taivaan koriste,
Wäinön viikate
Välkkyy etelässä, pohjassa
Astuu vakava,
Vanha Otava,
Takanansa seuraa Vartija.
Sinä, tähdistä,
Jok' oot likinnä,
Aurinko! Kun sätees valaisee
Meitä, vaalenee
Taivas, virkenee
Luonto unestaan ja riemuitsee.
* * *
Kun sa ylhäälle
Katsot, taivaalle
Ja näet avaruuden aartehet
Isot, pienoiset
Tähdet, etäiset,
Jotka loistaa siellä tuhannet:
Mieti ihminen,
Kuink' oot vähäinen,
Verrattuna koko mailmaan,
Koko mailmaan,
Jok' on raiska vaan,
Kuu sen vertaa suureen Luojaan.