Lyhyt Pohjolan on kesä-yö.
Tuolta koillisesta kohoaa jo
Ruusupilviin takaa armas päivä,
Holvaellen kultiansa, täyttäin
Koko ilmakehän valollansa.
Sätehissä kirkkahissa aamun
Veden kalvo värähtelee. Riemu-
Äänet metsistä jo kajahtaa.
Kasvit tätä ihanuutta kaste-
Puvussansa ilokyynelsilmin
Tuijottavat. Nimeksikin on nyt
Unelma tää kaunis loppunut.