Jo kaunis kesäpäiv' on loppunut,
Jo pitkät varjot epäselvennyy.
Pohjoisella taivaan rannalla
Koko yön iltarusko hohtaa
Himeästi, kunnes ani varhain
Aamulla taas punehtuupi, toisell'
Nimellä nyt ennustaen päivää.
Viehättävään vale-uneen vaipuu
Luonto -- ei oo päivä eikä yö --
Päiväksi on auringotoin, yöksi
Pimeätöin -- vaan on kumpainenki.
Kukkiin tuoksu täyttää kesä-ilman
Haalean, on nukahtanut luonto,
Kuin lapsi kesken leikin, hymysuin,
Ainoastaan rastas rakkauttaan
Viitikossa viserrellen laulaa.