(Näkymö kuvaa osan mättähisestä niitystä. Keskellä takalistoa lato,
jota vasten moniaita sapilaita, pari viikatetta ja haravaa seisoo.)
Ensimäinen kohtaus.
(Ölvisen niittyväki tulee, niittyaseet olallaan, ladon oikealta,
seisahtuu sen eteen ja laulaa:)
Kaunihissa heinäkuussa
Alkaa armain aikamme;
Lintuin laulaessa puussa,
Kukka-kenttää astumme,
Viikatetta liikuttain,
Heinän vartta kiikuttain,
Trallallallal j.n.e.
Sitten menemme laulannalla
Luokoamme ottamaan,
Kuivat heinät haravalla
Laposille laskemaan,
Joista ruot kannetaan
Sapilailla suovahan,
Trallallallal j.n.e.
Kun on rupeaman työtä
Tehty ahkeruudella,
Silloin lupa, mieli syödä,
Silloin ruoka makia;
Rasiat siis aukomaan,
Piimähinkit kallistaan,
Trallallallal j.n.e.
(Ryntäävät ladon suulle, ottavat eväänsä ja istuvat syömään. Seuraava
kanssapuhe on harvaan, katkonaisesti puhuttava.)
YKSI RENKI. Aaah, Aaah! Ei työmiehen tarvitse ruokahalua hakea
vetkuloida teiltä ja tien vierestä, niinkuin moniaat tekevät.
PIIKA (pureskellen). Lämmin on. Kohta kait piimää happanee ja hampaat
suussa sulavat!
TOINEN RENKI. Jos sattuu, niin noista kuparinkarvaisista pilvistä vielä
pirahtelee!
KOLMAS RENKI (haukottain). Oohhoohhooh! Missä nyt aika menee?
TOINEN RENKI (katsoen kelloaan). Puoli yksi.
ENSIMÄINEN RENKI. Aikoihan lukkari käydä niityllä tänäpänä?
TOINEN. Niin sanoi.
KOLMAS. Ohhohhoooh! Kummastipa nyt ilma painaa!
(Kallistaa päänsä mätästä vasten; muut seuraavat esimerkkiänsä,
paitsi ensimäinen ja toinen renki.)
ENSIMÄINEN RENKI (hiljaisemmalla äänellä). Uskotko unta?
TOINEN. Enpä paljon! Vaan ainaki sen suhteen, kuin voivat jotakin
merkitä.
ENSIMÄINEN. Kuule! Minä näin unta, että paholainen astui eteeni ja
ärjäsi: "Pötki matkoisi."
TOINEN. Ahaa! Kun semmoisesta otuksesta on kysymys, merkitsee se
unissasi jotakin. Kuinkas kävi?
ENSIMÄINEN. Minä otin kahden vaiheella, joko mennä tai ei.
TOINEN. Noh! Tuo unipa muistuttaa enostani.
ENSIMÄINEN. Mitäs enollesi tapahtui?
TOINEN. Hän joutui tappeluun ja taisi saada vähä rökkiinsä. Vaan
kuinkas sinun sitten kävi?
ENSIMÄINEN. Minä en liikkunut paikalta; mutta lempo kiljasi ja sieltä,
täältä, ilmoista ja maasta ilmausi silloin muita perkeleitä.
TOINEN. Nooh?
ENSIMÄINEN. Minä juoksemaan...
TOINEN. Hm, hm! Saapa nähdä, jos tuo merkitsee mitään. Kyllä minä
luulen, että sinulle tapahtuu jotakin hyvää tahi pahaa.
ENSIMÄINEN. No, en tiedä! (Haukottelevat. Heittäytyvät pitkäkseen ja
nukahtavat.)
Toinen kohtaus.
UTRIAINEN (tirkistelee ladon nurkan takaa). Nyt ne lemmot pian
nutistasi; mutta Peltonen käski minun menetellä varovasti, ja niin on
parempi, (Vihjaisee kädellään takansa, sitten rykii kovasti pari kolme
kertaa.)
ENSIMÄINEN RENKI (nostaa päätään). Uuh! Mikä siellä kiilistelee?
UTRIAINEN. Isäntäni puolesta käsken teidät paeta tältä paikalta, joka
oikeuden mukaan nyt on hänen, (Muutki nostavat päätään.)
ENSIMÄINEN RENKI. Meidän isännän käskystä me olemme täällä ja hänen
käskyllä me täältä menemme.
UTRIAINEN. Te ette siis lähde käskemällä?
TOINEN RENKI. Älä läkätä siinä, vaan korjaa kohta luusi tältä paikalta,
muutoin muut ne korjaavat.
UTRIAINEN. Siis pitää teidät ajamalla saada liikkeelle?
ENSIMÄINEN RENKI (hyppää ylös ja sieppaa sapilaan). Juukeli soikoon,
varo kinttusi!
(Utriainen viheltää. Peltosen väki tunkee sivulta, eväskontit seljässä
ja niitty-aseet ojennettuna edessänsä, näkymölle. Ölviläiset
hyökkäävät ylös, sieppaavat aseitaan, minkä kerkiävät. Taistelu.
Kohta pakenevat Ölviläiset, taistellen, takaperin näkymöltä.)
Kolmas kohtaus.
(Vastatulleet purkavat eväskonttinsa ja istuvat mättäille syömään.)
MUUAN KESÄMIES. Eiköön tämä rynnäkkö ollut vähä väkinäinen?
UTRIAINEN. Vaan oikeanomainen se oli. Eli eikö, miehet, oikeus ole
puolellamme?
MIEHET (pureskellen). Noh! Meillä kaiketi se on.