TIRKKONEN. Hyv' iltaa.
ANTTI. Iltaa, iltaa, vaikka yö tuo piammastaan lieneekin. Mitäs vieraat
näin myöhään hakevat?
TIRKKONEN. Kahta roistoa ajamme takaa.--Olisiko noita näkynyt täällä?
ANTTI. Vai roistoja ajatte takaa. Oho! Näin yösydännä sateessa ja
tuulessa. Ei mahda olla hauskaa.
HEIKURA. Sano vaan lyhyesti, missä ovat. Ei tässä auta mutkisteleminen.
ANTTI. Niin, että missäkö ovat? Jospa sen tietäisin, niin sanoisin
heti.--Ja saisin varmaan tupakat palkakseni, ehkä juomarahaa vielä
lisäksi, vai kuinka?
TIRKKONEN. Kuule, toveri, elä sinä kovin viisastele. Muistatko, mikä
edesvastaus siitä on, jos pahantekijöitä hyysäät? Tunnet kaiketi lakia
sen verran?
ANTTI. Kyllä, herra poliisi.
TIRKKONEN. Niinpä anna ilmi, eläkä laita itseäsi suotta välikäteen.
Täällä ne kumminkin ovat nurkissasi, tiedetäänhän me.
ANTTI. Tiedättekö? Vai niin! No, tehkää sitten hyvin ja etsikää, herra
poliisi.
OTTO. Sängyn alta, esimerkiksi, ja sitten tuolta uunin päältä.
Eivätköhän, paholaiset, vaan olekin kiivenneet sinne?
HEIKURA. Tuon pojan minä varmaan näin äsken Mäki-Matissa.
OTTO. Minut? Taisipa tulla nyt pieni erehdys. Mäki-Matissa en ole käynyt
moneen päivään. Olenkos sitten, sanokaa muutkin.
MATLENA. Kukapa sinun retkiäsi aina tietää, hunsvotti. Missä milloinkin
kuljeksit.
HEIKURA. Ulkoa sinä kumminkin hiljan olet tullut, koska vaatteesi ovat
märät.
OTTO. Ka, hiidessä, märät ne tosiaankin ovat.
HEIKURA. Tunnusta pois hyvällä: sinä olit Mäki-Matissa äsken?
OTTO. No, olinhan minä, olin, olin. Koska välttämättä niin tahdotte.
Yhtaikaa läksimme pihasta, ettekö sitä nähnyt? Mutta huono teillä on
hevonen, kun minä jalkapatikassa pääsin ennemmin perille.
HEIKURA. Tänne on vissiinkin oikotie sieltä?--Eikös ole?
ANTTI. En suinkaan tiedä.
TIRKKONEN. Et tiedä, et tiedä! Sinä et tiedä mitään. Mutta jospa
me sinua opetamme tietämään, lurjus. Annan sinulle kohta tästä
sapelistani--
MAIJU (puhuu ja kävelee unissaan). Putosivat alas ... putosivat ... nyt
kohosivat ... ja rahoja, kultarahoja, hopearahoja ... voi, kuinka paljon
... kun ... pääsisin luokse...
SILJA. Maiju, Maiju, mihin menet? Pois maata!
MAIJU. En yhytä kiinni ... ne pakenevat ... auttakaa ... ne pakenevat...
MATLENA. Mitkä pakenevat?
MAIJU. Rahat, rahat ... voi, voi ... ne ovat niin kaukana jo...
MATLENA. Se näkee unta, raukka, äskeisestä sadustaan (ottaa häntä
kädestä ja vie takaisin penkille). Anna rahojen olla, lapsi, ja nuku
rauhassa.
MAIJU (pyrkii vielä ylös). Äidille ... rahoja...
MATLENA. Ei, elä nouse. Niistä rahoista ei äitisi kumminkaan kostu.
HEIKURA. Mistä se on tuo tyttö?
MATLENA. Minäkö?
HEIKURA. Niin, ettehän te, tiedämmä, tähän joukkoon kuulu?
MATLENA. Ei, tuolta minä olen Muonan mökiltä, Kehvon sahalle päin.
HEIKURA. Näytätte niin rehelliseltä. Teiltä varmaan saa oikeita
vastauksia kysymyksiinsä. Tunnetteko erästä miestä, jota sanotaan
Topra-Heikiksi, ja toista, jonka nimi on Mehtola, Mikko Mehtola?
MATLENA. Tunnen molemmat, vallan hyviä.
HEIKURA. Ette ole niitä nähnyt tän'iltana?
MATLENA. Kaksi miestä kulki minun ohitseni äsken, kun tulin tänne.
Olisivatko hyvinkin olleet niitä, en osaa sanoa. Kukapa heitä pimeässä
tunsi. Pelkäsin ja poikkesin tienviereen, etteivät minua älyäisi. Ja
humalassa nuo lienevät olleetkin, koska pitivät niin suurta ääntä.
HEIKURA. Kuulitteko, mitä he puhuivat?
MATLENA. Toinen kehui, että oli ottanut jotakuta kauluksesta kiinni ja
paiskannut lattiaan.
TIRKKONEN. Ne ne olivat.
HEIKURA. Mihinkä suuntaan menivät?
MATLENA. Sinne Kehvon sahalle päin, jossa ne enimmiten aina
oleskelevatkin, tuommoiset ihmiset.
HEIKURA. Nyt hyvää kyytiä jäljessä.
TIRKKONEN. Odotahan, yhtäkaikki.
HEIKURA. Mitä varten? Hullua, että teimmekään tämän kierroksen.
TIRKKONEN. Elähän vielä hätäile. Saisimmekos tuota lyhtyä vähän
lainaksi?
ANTTI. Kyllä.
HEIKURA. Sinä aiot--?
TIRKKONEN. Syynätä paikkoja, ennenkuin tästä lähden. Varmuuden vuoksi.
OTTO. Niin, tehkää se kaikin mokomin. Tuo uunin päällystä varsinkin.
Mutta varokaa, Jumalan nimessä, ettei hyppää sieltä mörkö silmillenne.
TIRKKONEN. Suus' kiinni, nulikka!
OTTO (nostaa kaksi sormea lakilleen). Käskynne mukaan, herra poliis!
TIRKKONEN. Onhan teillä navetta tuolla pihanpäässä?
ANTTI. Navetta siellä on vanhoista ajoista, vaikka me sitä olemme
käyttäneet liiterin tapaisena, meillä kun, näet, ei ole lehmää eikä
muuta elukkata.
TIRKKONEN. Ja sen takana on sauna?