VIKTOR. Sylvi kulta,--elä itke!--Alma, saanko pyytää sinua--

ALMA. Jättämään teidät? Niin, sen juuri aijoin tehdäkin.--Viktor,

voinhan luottaa sinuun!

VIKTOR. Olen antanut sinulle sanani.

ALMA. Niin, olet kyllä. Mutta jos--?

VIKTOR. Mitä minusta ajattelet?

ALMA. No niin,--minä menen sitten. Hyvästi, Sylvi! Anna anteeksi, jos

olen pahoittanut mielesi. Sitä ei voinut välttää. Ehkä kuitenkin

tulevaisuudessa vielä kiität minua siitä.

Sylvi; Kovan onnen lapsia · 第 49 / 112 题