HARLIN. Sanokaa suoraan!--Mitä te tahdotte?
SYLVI. Minä tahdon rakastaa ja olla rakastettu.
HARLIN. Oi, mikä herttainen avomielisyys! Te olette ensimmäinen nainen,
jolla on uskallusta tehdä suora tunnustus. Minä ihailen teitä
sanomattomasti. Polvillani haluaisin kiittää teitä siitä vastauksesta.
Niin, teitä tullaan rakastamaan ja jumaloimaan enemmän kuin ketään
muuta. Onnellinen hän, joka teidän suosionne voittaa. Tai--sallikaa
minun kysyä--kenties ei sydämmenne enää olekaan vapaa, kenties olette jo
valinnut--?
SYLVI (tarkastaa Viktoria ja Karinia, ei kuule häntä).
VIKTOR. Saatte kernaasti panna minua koetukselle. En pyydä parempaa.
Halusta olen koko illan teidän nöyrin palvelijanne, ja pidän itseäni
onnellisena, jos suvaitsette antaa minulle käskyjä. Mitä ruhtinattareni
siis määrää ensi tehtäväkseni?
KARIN. Että tanssitte kotiljongin minun kanssani tänä iltana.
VIKTOR. Kotiljongin--?
KARIN. Te epäilette? Ehkä olette jo pyytänyt toista?
VIKTOR. En,--en suinkaan.
SYLVI. Luutnantti Harlin--tahdotteko tehdä minulle suuren palveluksen?
HARLIN. Oi, niin mielelläni! Sanokaa, mitä haluatte, rouva. Minä
menehdyn halusta saada osoittaa teille ihailuani.
SYLVI. Pyytäkää neiti Löfbergiä polkkaan, tanssittakaa häntä kauvan,--
jääkää sitten salin toiselle puolelle ja pidättäkää häntä siellä.
HARLIN. Te lähetätte minut pois?
SYLVI. Minä rukoilen teitä, luutnantti Harlin. Ja lupaan olla teille
niin erinomaisen kiitollinen.
HARLIN. Jos tietäisitte, kuinka tämä on vaikeata. Mutta--minä tottelen
teitä! (Kumartaa Karinille ja vie hänet saliin.)
SYLVI. Viktor--mitä kuulen? Sinä tanssit kotiljongin hänen kanssansa?
VIKTOR. Kun en saa tanssia sitä sinun kanssasi, Sylvi!
SYLVI. Mutta minkätähden otat juuri hänet minun sijaani? Ota ennemmin
joku toinen. Anni Vidgren esimerkiksi? Ja sitten sinä olet niin
iloinen--
VIKTOR. Minä iloinen?--Sylvi, meidänhän täytyy heittää heille sumua
silmiin.
SYLVI. Ei, sinä pidät hänestä, näenhän sen selvään. Ja sitten,--mitä
kaikkea puhuitkaan hänelle. Voi, Viktor, minä kuulin joka sanan!
VIKTOR. Sylvi kulta--sehän oli paljasta liehakoimista, tyhjää
korupuhetta, joka ei merkitse yhtään mitään. Jos olisit enemmän ollut
ulkona maailmassa, ja jos olisit vanhempi, niin kyllä tietäisit, mistä
arvosta tuo kaikki on. Tavallista seurapuhetta, ei muuta mitään. Elä ole
siitä milläsikään--ei maksa vaivaa olla pahoillaan mokomasta roskasta.
SYLVI. Voi, minulla on niin pahoja aavistuksia. Tunnen sydämmessäni,
että hän tahtoo sinut riistää minulta pois. Sekä hän, että Alma--ja
kaikki muut myöskin.--Rakas Viktor--tanssi kotiljongi minun tai jonkun
muun kanssa, mutta ei hänen.
VIKTOR. Sylvi, pikkuinen, ei se käy laatuun, kun me jo sovimme siitä.
SYLVI. Mutta mehän olimme sopineet siitä vielä ennemmin.
VIKTOR. Ole nyt järkevä, rakas Sylvi, meidän täytyy kumminkin mukaantua
kohtaloomme. Ei auta potkia tutkainta vastaan.
SYLVI. Ei kukaan ihminen voi estää meitä tanssimasta yhdessä.
VIKTOR. Se antaisi uutta aihetta juoruttelijoille.--Kärsivällisyyttä,
pikku Sylvi! Huomenna, kello yksitoista, kun Aksel on mennyt virastoon,
tulen minä luoksesi. Siellä saamme olla rauhassa, kahdenkesken. Minulla
on niin paljon puhumista sinulle, meidän täytyy saada kaikki
selväksi.--Ole iloinen ja huvittele sydämmesi pohjasta niin kauvan.
Nämähän ovat sinun ensimmäiset tanssiaisesi. Mihin tuo äskeinen
luutnanttisi hävisi?
SYLVI. Jos vaan voisin olla varma siitä, ettet sinä rupea pitämään
Karinista enemmän kuin minusta.
VIKTOR. Sylvi--! Etkö sinä sitten tiedä, kuinka mieleni kuohuu, kun
täytyy--Ei, ei, nyt unohdan taaskin itseni.--Ole iloinen, Sylvi, hurjan
iloinen. Mihin tuo luutnanttisi hävisi?
SYLVI. Ei,--minun täytyy päästä pois--en voi enää olla täällä. En
katsoa, kun sinä tanssit hänen kanssansa.
VIKTOR. Elä anna surulle valtaa, Sylvi. Nämähän ovat sinun ensimmäiset
tanssiaisesi. Huvittele tänä iltana mielin määrin. Huolet kyllä tulevat
aikanaan.
SYLVI. Ei minua haluta jäädä. Minä olen väsynyt ja tahdon kotiin.
VIKTOR. Oletko väsynyt?--Se on toinen asia.
SYLVI. Mene sanomaan Akselille--ole niin hyvä. (Viktor menee vasemmalle.
Karin, Alma, Anni Vidgren ja Elin Grönkvist tulevat sisään.)
ANNI. Erinomaisen hauska ilta!
ELIN. Taivas, kuinka tuo Sandell osaa olla miellyttävä. Hän tanssi
ainakin viisi kertaa minun kanssani viime polkassa.
ANNI. Se ei oikeastaan ole _comme il faut_. Osoittaa suurta
hienouden puutetta.
ELIN. Eikö mitä!
ALMA. Sinä olet täällä yksinäsi, Sylvi!
ANNI. Mihin tuo uskollinen ritari on kadonnut?
KARIN. Elä sano häntä uskolliseksi, koska hän kerran on hyljännyt
hallitsijattarensa.
ELIN. Hoving, niin? Senhän saattoi arvata jo edeltäpäin. Mitäs hän
jaksaisi koko iltaa hakata Sylviä, kun hän kumminkin on pikiintynyt
Kariniin.
SYLVI. Se on valhe! Hän ei ole »pikiintynyt» Kariniin.