AKSEL (ruokasalista). Minnekä te jäitte? Kahvi jäähtyy.
VIKTOR. Sylvi--taivaan nimessä--sinä olet niin tulipunainen ja
kiihtynyt--
SYLVI (läähättäen). Tuntui niin--kummalta katsoa sinua silmiin, Viktor.
AKSEL (niinkuin ennen). Kuuletteko siellä?
VIKTOR. Kyllä. Me tulemme tuossa paikassa.--Sylvi, joudu--!
SYLVI. Mene edeltä.--Minä tulen sitten vähän ajan päästä.
VIKTOR (tekeytyy tyyneksi, välinpitämättömäksi, menee sisään).
SYLVI. Hän pitää minusta! Hän pitää minusta!--Oi, kuinka minä olen
äärettömän onnellinen!
VIKTOR (ruokasalin ovelta). Sylvi! Sylvi! Kahvi on jo kaadettu kuppiin.
SYLVI (rientää loistavan iloisena häntä vastaan). Minä tulen,
minä tulen!
(Esirippu laskee.)