SYLVI (työntää ruokasalin oven kiinni). Viktor, oletko sinä nyt vihainen?
VIKTOR (tarjoo hänelle käsivartensa). Sietäisipä melkein olla.
SYLVI. Mutta et henno kumminkaan, vai mitä?
VIKTOR. En--en minä henno!
SYLVI. Kuinka herttaisen hyvä sinä olet! Minä pidän sinusta niin
kovasti.
VIKTOR. Pidätkö tosiaankin, Sylvi? Onko se ihan täyttä totta?
SYLVI. Tietysti! Mutta sinä, paha poika, et taida välittää minusta tuon
taivaallista?
VIKTOR. Mistä sen tiedät?
SYLVI. Noo--minä vaan arvaan.
VIKTOR. Toisen käsityksen sinulle antaisin, jos vaan uskaltaisin.
SYLVI. Uskaltaisit? Minkätähden sinä et uskaltaisi?