Ketään ei tullut —

»Tyyne Vuorela ja Anna Siro lupasivat varmasti vielä eilen.»

»Ei tänään olekaan tyttöjen ilma.»

Ääni kajahti niin kopeasti. Nuori mies oli muuttanut tapojaan. Ennen

tavatessa ei hän ollut suutaan avannut, ja nyt keikkui kieli kuin

kellon läppä. Hän tuntui tänään liikkuvan omassa valtakunnassaan.

»Te olette tietysti voimistelija?» Marjatan muisti virkosi — hehän

olivat istuneet yhdessä urheilutoimikunnassa.

Vaaleat silmät välähtivät mielihyvästä:

»Näkyy se Y. V. lyövän aatelismerkkinsä mieheen.»

»Mutta nimeänne en voi mitenkään muistaa —» hymyili Marjatta.

Pojan kasvot ilmaisivat koomillista mielen masennusta.

»Siinä sain. Lehtinen minä olen, eikä sekään paljoa auta.»

Marjatta yritti parantaa asiaa:

»Te miehet olettekin kaikki niin samalla tavalla puetut, ettei

harjaantumaton muisti teihin mitenkään pysty. Teillä sensijaan on

helpompi. Onhan meillä tytöillä edes erivärisiä pukuja.»

»Justiinsa. Kun tyttöihin illalla tutustuu, ovat kaikki kuin herran

enkeleitä, mutta sitten päivällä tavattaessa oikein pelästyy.»

Poika oli humoristi, kun vain rohkeni puhua.

»Olipa hyvä sitten, että näitte minut ensikerran keskellä päivää.»

»Niin oli, onhan sitten varaa parantaa.»

Marjatta purskahti raikuvaan nauruun. Selvä yhteiskoululainen. Tuon

kanssa voi hiihtää vaikka Rovaniemelle kahdenkesken.

»Ei tästä näy sen parempaa tulevan. Lähdetään vähän oikomaan sääriämme.

Anteeksi! Naisilla ei kai olekaan sääriä, vai kuinka?»

»Jalat meillä on.»

»Sen kyllä huomaa juostessa.»

* * *

Suksi luisui hangella kuin sukkapuikko silkillä, ja jo muutamassa

minuutissa oli veri valunut keskuslähteistään kylmälle pinnalle,

sulattanut sen ja jäänyt sinne hehkumaan.

Lehtinen hiihti edellä avaten latua. Tänä aamuna ei ollut vielä

montakaan henkeä liikkeellä, ja lumi säihkytteli koskematonta

ihanuttaan silmänkantamattomiin. Marjatta painoi soaistuneena katseensa

edellähiihtäjän syvänsiniseen varjoon ja lykkäili liukkaita suksiaan

tasaisessa tahdissa, ja koko maailma suhisi huoletonta, läpikuultavaa

kirkkautta. Joka lykkäyksellä karisi mielestä tomua ja tunteita ja

tutkiskelua.

Oli kerran nuori tyttö · 第 22 / 41 题