Kaupunki on olevinaan Saksan liiton pääkaupunki -- tuon merkillisen
liiton, jonka
kolmekymmentä jalkaa koettaa
marssia samalla saappaalla,
(joka lause, sivumennen sanoen, hiukan alentaa Frankfurtin tarkotusta).
Se on tietysti ylhäinen kaupunki, enkä ole missään nähnyt niin kovaksi
kiillotettuja irtokauluksia, niin sileitä peruukkeja, niin
kuivettuneita paperinaamoja, niin useita parooneja, niin jäykkiä
neitejä, niin huolellisesti lajiteltuja »hohe, höchste und aller
höchste Herrschaften», sen lisäksi niin ylpeitä palvelijoita, komeita
vaunuja ja hienoja päivällisiä, lyhyesti, sanoen semmoista
kaikenkarvaisen durchlauchtigkeitin heijastusta, joka ponnistaa
kaikkensa hallitsija-arvoaan edustaakseen. Sitäpaitsi on Frankfurt
rikas ja kaunis kaupunki, komeine taloineen ja kauniine puutarhoineen,
Bethmanns-garteneineen, Danneckerin Ariadneineen ja vanhoine
kunnian-arvoisine »der Römer» raatihuoneineen. Kaupungilla on
epäilemättä monta hyvää puolta: uudenaikaiset talot, myymälät, kilvet,
jopa kielikin on usein ranskaa; muuten siellä on paljo itävaltalaista,
jonkun verran preussilaista, yhtä ja toista baijerilaista ja
pikkurihkamaa Saksan muista valtioista, mutta oikeata saksalaista, tuon
sanan paremmassa merkityksessä, perin vähän tai ei ollenkaan. Pistäysin
eräänä päivänä Wiesbadenissa, puolen tunnin rautatiematkan päässä
Mainzista. Se on tykkänään huvila-, hotelli- ja puutarhakaupunki,
kaikki vihreätä ja hohtavan valkoista -- kaupunki, jossa on jokseenkin
hyviä viinejä, vaikka se onkin rakennettu silkasta vedestä saaduilla
rahoilla. 8,700 kylpyvierasta vilisi kauniissa puistossa lampien
keskellä ja joutsenia katsellen, sievässä basaarissa, monissa
juomahalleissa ja komeassa ilmakkaassa »Cursaalissa», joka
_miltei_ työnsi varjoon Helsingin Kaivopuiston tunnetun laitoksen.
On turhaa kuvata saksalaista kylpylaitosta; siitä voit lukea ainakin
kolmestakymmenestä romaanista. Tahdon kuitenkin tunnustaa tunteneeni
samaa halua kuin Kustaa Aadolf Aschaffenburgissa: että nämät kauniit
rakennukset olisivat pyörien päällä. Silloin pyörittäisimme yhteisin
voimin koko laitoksen Helsingin Kaivopuistoon, ja arvelenpa että yhtiö
ja herra Louis Kleineh katselisivat suurin silmin kun tämä siirtola,
nuo 8,700 kylpyvierasta mukana, jonakin kauniina aamuna ilmestyisi
Suomen pääkaupunkiin!