Toini».
Muutaman päivän kuluttua saikin jo Toini Hilleviltä seuraavan kirjeen:
»Rakas, rakas Toini!
Kuinka onnellinen olinkaan saadessani Sinun kirjeesi! Hauskaa oli
myöskin lukea Sinun onnestasi, jota niin kauniisti kuvasit. Minä
oikein kadehdin Sinua. Kadehdin vielä sitäkin, etten saa olla mukana
purjehdusmatkoillanne, jotka ovat minulle myöskin suurin huvi.
Isäni täällä enimmäkseen vain kalastelee, ja minunkin täytyy olla
mukana hänen matkoillaan. Meillä onkin tavattoman hyvä kalaonni, jopa
niinkin hyvä, että emäntämme keittää vain meidän kalojamme, joita
saamme syödä kiusaksemme joka päivä ja viiliä päälle, paitsi silloin
kun tarjotaan mansikkamaitoa. Marjoja täällä muuten onkin saatavissa
koko paljon.
Sitten käyn täällä hyvin usein uimassa. Puruvedessä onkin tavattoman
kirkas vesi, niin että näkee pohjan monen metrin syvyydelle. Soutelen
sitäpaitsi tyyninä iltoina, jotka ovat täällä ihanat. Aamuisin nousen
välistä — pakosta — varhain ylös, ja ovathan aamutkin kauniit.
Ajatteles, joskus kuulee, kun on tyyni kirkas ilma, kuinka tappia
lyödään veneen reikään vaikka vene onkin kaukana, kaukana aivan
toisella rannalla, ehkä kilometrin päässä.
Isä ihailee kovin täkäläistä luontoa ja kaunistahan se onkin. Kuuden
kilometrin pituinen kapea saari, kauniita veden selkiä kummallakin
puolen. Itse Punkaharjulla on Runebergin kumpu, jossa hän taisi
kirjoittaa runonsa: »Från molnets purpurstänkta rand» j.n.e. »Joutsen»
taitaa olla nimeltään se runo. Mutta sittenkin minä kaipaan täältä
pois. Kaipaan kaupunkia ja paljon ihmisiä ympärilleni, niinkuin
äitikin.
Sinä pyysit minua kirjoittamaan avoimesti kaikesta, ja siksi
kerronkin, että täällä on muuan hassunnäköinen ylioppilas Martti
Muikkunen, joka »hakkailee» minua kovasti. Olen ristinyt hänet
»Silakaksi» enkä välitä hänestä vähääkään. Mutta täällä on myös
vanhahko herra, joka on hyvin sivistynyt ja hienokäytöksinen, ja hän
on pahasti pikiintynyt minuun. Hän on hyvin kiintoisa mies ja hänestä
minäkin pidän paljon. Ajanvietteeksi on siinä minulle kylliksi. Kunpa
nyt aika vain nopeasti kuluisi, että pääsisin Helsinkiin ja saisin
tavata Sinut. Toivon, että ehdin kerran käydä luonanne saaristossakin,
ennenkuin muutatte Berliniin, niinkuin olen kuullut puhuttavan.
Vieläköhän sitä ennen saan Sinulta tänne kirjeen? Se olisi kovin
hauskaa. Sinua ajatellessani usein, usein, muistan aina ensimmäisiä
tanssiaisiani teillä. Älä siis unhoita minuakaan! Tässä toivossa
lähetän Sinulle monta lämmintä suudelmaa ja sydämellisimmät terveiseni.
Terveiseni myöskin miehellesi, jos hän vielä muistaa minua.