Ei, nyt riittää, ylös matkamies,
lyhyt aikas' on ja pitkä ties.
Joka hirsi täällä tarinois,
paremp' on kun riennät pian pois.
Tät' ei kauan kestä sielus sun. —
Tahdot nähdä laineen kisailun.
Siinä niitty vielä ennallaan,
sama polku kulkee kuvettaan.
Mitä? Iltakaste ruohollas,
miksi kyynel peittää kulmias?
Älä itke, pyhä ystäväin,
säilyit halki aikain myrskyisäin.
Mull' on myöskin vanhat ihanteet,
kuivaa, kallis, turhat kyyneleet.
Siinä lahti. Muuttunut et lain,
yhä laineittes soi laulu vain.
Muistan kuinka äärell' laiturin
ennen kuulauttasi katselin.
Monet kohlut kestin jälkeen sen,
sinut toki kohtaan riemuiten.
Paljon ystävältäs vuodet vei,
sinuun sentään aika pysty ei.
Sieluun ikuisuutesi imen näin,
raskas taas on taival edessäin.