Terve, tuttu rinne,
jonka viertä ennen läsnä kuljin
vainioitten ihanuutta imein
sielun täyteen.
Sieltä katsoin kuinka laiho natisi,
tai kuink' elokuinen tähkä sousi
hiljaa lainehilla tuulten mukaan,
taikka sirrillensä silmät suljin,
yli honkain latvoin näin mä sinen
purjehtivan aavaan avaruuteen.
Terve! Mutta minne
hävinneet on sankarisi uljaat,
hongat hartevat, te jättiläiset,
maani kuulun voiman esikuva?
Tervehdystä teiltä varroin, eikö
yhtään seiso ystävistä? Veikö
saalistajain piilu kruunupäiset
lapsuussadun suuret hallitsijat?
Katkeran nyt tästä kannan muiston,
rahan raakuus raiskas pyhän puiston.