"Tyhmä kysymys", vastasi tyttö vihaisesti. "Älä vain pidä minua
niin tyhmänä ja halpamaisena että kuuntelisin sinun puheitasi ja
samalla unohtaisin kuinka suurena ja leveänä Sternsteinin hovi on
meidän kahden välillä; sieltä ei minulla milloinkaan ole toivoa ei
edes yhdestä ikkunanruudusta katsella alas Zwischenbüheliin. Nyt
tiedät minun ajatukseni, ja tästä päivästä alkaen, sitä pyydän, pysy
poissa minun tieltäni ja katsele kirkossa sinne mihin on katseltava,
jos hartaudesta sinne menet, alttariin ja saarnastuoliin, mutta
ei naisten penkkeihin, -- taikka minun puolestani sinnekin, mutta
johonkin toiseen."
"Joko olet kaiken sanonut? Kuuntele siis nyt minuakin. Jos muita
kohtaan olenkin ylpeä, niin siitä ei nyt ole kysymys, siinä suhteessa
et varmaankaan voi minua moittia. Jos olisin puoleksikaan niin
pikavihainen kuin sinä, niin juoksisin kai nyt heti kotiin. Muutoin
-- alentuvaisuudesta tahikka itseäni pakottaen en tule tiellesi;
teen sen vain siksi, että sinut näkisin ja kuulisin puhettasi, ja
elleivät kasvosi näytä ystävällisiltä eikä sulla ole ainoatakaan
hyvää sanaa minulle, niin tyydyn synkkiin ja vihaisiinkin. Ja
sille, että mielelläni sinut ottaisin, voin juuri yhtä vähän kuin
pyhänkuvaintekijäkin, enkä siis tahtoisi että pidät minua huonompana
ja aikeitani pahempina kuin hänenkään."
Helena kohotti pyöreitä olkapäitään.
"Ei tekisi kunniallesi vähintäkään vahinkoa, jos osottaisit sääliä
minua kohtaan."
Helena rypisti silmäkulmiaan. "Sinä narri siinä, älä pane mitään
tyhmyyksiä päähäsi, niin ei sinulta puutu kerrassaan mitään!"
"Olet oikeassa sanoessasi sitä tyhmyydeksi, ja päällepäätteeksi se
on ylivoimainen! Kaikki mitä sinä sitä vastaan olet esiintuonut
ja enemmänkin olen itselleni sanonut, olen alussa kyllikseni sitä
vastaan taistellut ja rimpuillut ja kuitenkin on se minut voittanut,
niin etten enää tiedä mitään neuvoa. Leena, kautta sieluni autuuden,
äskeiseen puheeseesi, että Sternsteinin kartano muka on meidän kahden
välissä, sanon vielä, että jos joku tulisi sanomaan sen palaneen
poroksi perustuksiaan myöten, niin ei se minuun koskisi vähääkään."