Loistavia lyhtyjä, mustia pilkkuja.
Ihmisen elämän tarkoitus täällä maan päällä ei ole se, että hyvin
toimeen tultaisiin ja mukavasti elettäisiin. Tämä elämä on paljas
vaellus tulevaisuutta kohden, jossa vasta pysähdymme. Luulisihan yhden
ja selvän päämäärän vaikuttavan sen, että oltaisiin yksimielisiä
kuljettavasta tiestä. Mutta ihmisen käsitykset uskon asioissa ovat
ihmeen monenlaisia. Se saatiin meidänkin seurakunnassa huomata.
Liminkaan ilmestyi melkein yht'aikaa useanlaatuista oppia. Kaikki
harrastivat jumalisuutta, mutta kukin omalla tavallansa.
Muutamien opilla oli selvä alku. Ensin lakkasivat he muun mailman
kanssa seurustelemasta, lukivat, veisasivat ja pitivät keskenänsä
seuroja. He pitivät syntinä kantaa samanlaisia vaatteita kuin
suruttomat, ja välttämättömästi täytyi niiden, jotka siihen kuuluivat,
käydä määrätyssä kuosissa, muutoin ei ollut hyvä. Ensin olivat
kuitenkin vaatteet ainoastaan ulkonainen asia, eikä se ollut uskon
perustukseksi ai'ottu. Mutta jonkun aikaa pidettyänsä hengellistä
elämää sydämessänsä vireillä lankesi suuri joukko ja koko autuuden
perustuksena olivat vaan vaatteet. Hengellinen elämä oli laannut. Tämä
oli surkea asia, mutta se on tosi.
Tällaisessa tilassa olivat he valmiit ottamaan vastaan oppia vaikka
minkälaista. Itse heistänsä nousi miehiä ja vaimoja, jotka rupesivat
levittämään mitä hurjinta villitystä. Muutamat villityksen levittäjistä
olivat hyvin innostuneitakin. Niin esimerkiksi koetti muuan akka tehdä
uutta raamattuakin, mutta hyväpä, ettei vaan toimittanut sitä painoon.
Minäkin sain sen lukea ja luettuani sanoin akalle: Se on Antikristuksen
romaani ja ansaitsee roviolla polttaa. Tästä sanastani lasketettiin
vastaani mitä hurjimpia tuomioita. Akka vimmoissansa meni matkaan,
ottaen mukaansa muutamia yksinkertaisia henkilöitä, jotka hän jo oli
ehtinyt villitä. Niiden kanssa matkusteli hän ympäri heliät ilmat,
kirjallensa painattajaa etsimässä; mutta turhaan. Pitkän ajan perästä
palasi hän takaisin, levittämään oppiansa kotiseurakunnassansa, vaikka
huonolla menestyksellä. Vielä hän sittenkin kävi lähetysmatkoilla
omilla lähettämillänsä. Siksi kunnes hän lankesi niin syvään, että
kaikki rupesivat häntä kaihtamaan.
En tahdo sen pitemmältä luetella niitä erityisiä opin haaroja, joita
silloin liikkui. Tahdon vaan huomauttaa, että kaikki, sanalla sanoen
kaikki, mitä kristillisiä oli, olivat kansan edistymisen ja kansan
opetuksen päävihaajia ja vastustajia. He pitivät sen oikein pääasiana
autuuteen, että itse olivat tietämättömyyden pimeydessä sekä kaikella
voimalla pitivät toisiakin samassa tilassa.
Mutta vihdoin tuli kuitenkin apu.
Oman valitsemisensa kautta saivat he opettajan, josta luulivat saavansa
innokkaan puollustajan, mutta joka itse asiassa kumosi koko heidän
tuumansa ja oikasi heidän solmunsa. Tälle seurakunnan opettajalle
annettiin kohta kunnianimi: kuollut surutoin.
Mutta "kuollut surutoin" ei ollut kuulevinansakaan haukkumanimeä, vaan
opetti innolla ja sai voiton. Eikä tämä jalo mies rajoittanut tointansa
uskonnollisiin asioihin. Ollen todellinen kansan ystävä työskenteli hän
innokkaasti kaikilla aloilla. Köyhäin hoito parannettiin suuresti hänen
aikanansa. Samoin edistyypi kouluttaminen siksi kuin viimein tiilistä
muurattu kansakoulu-rakennus kohosi Limingan ahteelle ja sama opettaja,
iloisena, tyytyväisenä siunasi sen alkavaa vaikutusta.
Kuinka monta taistelua, kuinka vahvaa ponnistusta tämäkin valon voitto
vaati, ei ole tässä kertomuksessa esitettävä. Jumalan siunaus ja hyvät
hedelmät ovat ne paitsi sitä maksaneet.