HOMSANTUU (_repäisee itsensä irti ja viskelee häntä perunoilla_). Tuossa
saat, tuossa, tuossa ja tuossa--
RISTO. Voi, lasta. Perunoillako luulet aikamiehen voittavasi? (_Koettaa
taas ottaa hänestä kiinni_.)
HOMSANTUU (_ottaa hiekkaa maasta ja viskaa häntä silmiin_). Entäs
nyt--entäs nyt--?
RISTO. Älä hemmetissä! Pahus, kun sokaisi minulta silmät.
HOMSANTUU. Saitko vihdoinkin tarpeeksesi.
TOPPO. No, Risto, tappiollehan sinä taisit joutuakin.
RISTO. Ole ilkkumatta. Tässä on tosi edessä.
HOMSANTUU. Kunpa kirvelisikin vähän aikaa. Muistat silloin antaa minun
vastedes olla rauhassa.
TOPPO. Olisit totellut minua ja pysynyt anniskelussa.
RISTO. Auttakaa, hyvät ihmiset. Eikö kellään ole vettä tai maitopisaraa?
(_Ihmisiä kokoontuu ympärille. Homsantuu istuu kärryinsä reunalle_.)
ERÄS EUKKO. Mikä silmille on tullut?
RISTO. Tyttö tuolla viskasi ne täyteen hiekkaa ja multaa.
EUKKO. Kuka tyttö?
HOMSANTUU. Minä.
ÄÄNI VÄKIJOUKOSTA. Mustalainen, pakana.
TOINEN. Selkäsaunan sietäisit, mokoma.
EUKKO. Istu tuonne kärryille, niin saan katsoa niitä tarkemmin.
(_Homsantuu nousee ja antaa sijaa_.)
RISTO. Niin ne polttavat kuin tulessa.
EUKKO. Ihmekö se on. Hyvä Jumala, silkka verihän niistä lähtee. Elä mies
poloinen, hiero niitä enää. Voi, voi. Ei näistä ikinä kalua tule, näistä
silmistä.
TOPPO. Oho? Jokohan tottakin niin hullusti kävi.
EUKKO. Sokeaksi tulee mies parka auttamatta. Sanokaa minua
valehtelijaksi.
HOMSANTUU. Sokeaksi? Tuleeko hän sokeaksi?--Se ei ole totta.
ÄÄNI VÄKIJOUKOSTA. Kyllä Sauna-Anna tietää. Hän on hyvä silmäin katsoja.
HOMSANTUU. Eihän näkö niin vähästä voi mennä.
EUKKO. Tule katsomaan. Silmät ovat kuin veripallot juuri.
RISTO. Onko nyt mielesi hyvä, Kerttu? Voi, saakeli, kuinka niitä
kirveltää.
HOMSANTUU. Pankaa niihin jotakin.
EUKKO. Mitäs tässä nyt osaan niihin panna.
HOMSANTUU. Rohtoa, voidetta. Ettekö tiedä neuvoa mitään.
EUKKO. Kyllä, jos vain on rahaa.
HOMSANTUU. Sitä saadaan. Sitä hankin vaikka kiven kolosta. (_Ottaa
povestaan rahakukkaron_.) Tuossa aluksi. Lähettäkää joku apteekkiin.
Uuteen apteekkiin, joka on tässä lähinnä. Pian, pian! Minä sillä välin
toimitan enemmän rahaa. Eikö kukaan osta perunoita!
(_Eukko kuiskaa jotakin eräälle pojalle, joka lähtee menemään_.)
HOMSANTUU. Juokse, poika, juokse minkä ennätät.
RISTO. Tuska vaan nousee nousemistansa. Kyllä minulta nyt silmä-kullat
menivät.
HOMSANTUU. Älä hätäile vielä. Odotetaan. Kohta tuo poika rohdot. Ehkä
niistä on apua. Kun saat paljon rohtoja, oikein paljon. (_Juoksee
perälle, jossa muutamia herroja seisoo tupakkaa polttaen_.)
ÄÄNI VÄKIJOUKOSTA. Tulipas tytölle hätä.
TOINEN. Se on tietty. Johan nyt vähemmästäkin.
HOMSANTUU. Hyvät herrat, annatteko minulle rahaa? Minä tanssin teille
niin ihmeen kauniin mustalais-tanssin.
ENSIMMÄINEN HERRA. Tusan till vacker flicka.
TOINEN HERRA. Zigenerska, tror jag.
HOMSANTUU. Annatteko minulle rahaa?
ENSIMMÄINEN HERRA. Så innerlight hon ber.
KOLMAS HERRA. Nej, men se på de ögonen!
NELJÄS HERRA. Charmant!
HOMSANTUU. Hyvät herrat, saanko tanssia teille?
ENSIMMÄINEN HERRA. Vi låta henne dansa.
TOINEN HERRA. Ja, ja, naturligtvis.
KOLMAS HERRA. Ypperligt!
NELJÄS HERRA. Tanssi, tanssi. Sinä kaunis tyttö. Me anta raha! Kaunis
tyttö sa paljon raha. Paljon raha.
HOMSANTUU. (_viskaa kärryt tieltään_). TEHKÄÄ SIJAA JA LAULAKAA!
(_Väkijoukko laulaa. Homsantuu tanssii_.)
Ilta on raitis,
hauska on hyppely.
Sävel on kaunis
vilkas vippely.
Tulkaapa tänne
mua katsomaan,
teille ma tanssin
ja laulan vaan.
Ma hyppelen ja laulelen.
ma hyppelen ja laulelen.
Musta mun tukka,
kaunis mun vartalo.
Köyhä oon raukka,
kurja kohtalo,
päivällä tanssin
ja iloitsen,
öisin ma itken
ja huokailen.
Niin öisin itken, huokailen,
vaan nyt mä nauran tanssien.
(_Kokoaa rahaa esiliinaansa ja vie ne Ristolle_.)
Esirippu.