RISTO (_repäisee itsensä irti Toposta ja ajaa pojat pois_). Kyllä minä
niille opetan. Pakenetteko siitä, vai? Semmoisia nulikoita. Koettakaapas
vielä tulla tänne. (_Takaisin Homsantuun luokse_.) Hyvää päivää, Kerttu,
taas pitkästä aikaa. Mitä sinulle kuuluu?
HOMSANTUU (_istuu kärryilleen ja viskelee perunoita palloina ylös
ilmaan. Ei ole Ristoa näkevinään_).
RISTO. Minä sinut pelastin noilta pojan pahuksilta.
HOMSANTUU. Turha vaiva. Niistä olisin kyllä itsekin selvinnyt.
TOPPO. Näet nyt, mitä sinä hänestä kostut. Kun viitsitkin tuon
turjakkeen jäljessä juosta. Tule pois anniskeluun takaisin. Panemme pari
peliä kontraa ja juomme pullon loppuun.
RISTO. Mene edellä, minä tulen jahka kerkiän. Täytyyhän miehen toki
entistä morsiantaan tervehtiä, vaikka ihme olisi, eikös niin, Kerttu?
HOMSANTUU. Pysy vaan erilläsi. Minulla ei ole sinun kanssasi mitään
tekemistä.
TOPPO. Siinä sen kuulit.
RISTO. Yhäkö sinä olet minulle äkeissäsi? Ja minussa, tiedätkös, tuo
vanha rakkaus syttyi uuteen tuleen heti kun anniskelun ikkunasta näin
sinun juoksevan ohitse.
HOMSANTUU (_hyppää ylös_). Pois luotani.
RISTO. No, no, hiljaa, hiljaa. Enhän minä sinulle pahaa tee.
TOPPO. Perhana, kuinka uljas. Sinuun täytyy väkisenkin mieltyä,
Homsaliisa, vai mikä sinä olet.
HOMSANTUU (_kääntyy väkijoukkoon_). Eikö kukaan tahdo ostaa perunoita?
Kaksikymmentäviisi penniä kappa.
TOPPO. Päästäpä, Risto, minua likemmäksi. Paremmin minä kumminkin osaan
tyttöjen kanssa leikkiä laskea kuin sinä.
HOMSANTUU. Perunat ovat hyviä. Tulkaa katsomaan.
TOPPO (_puoleksi laulaen_). Ofilia mansulalii, Ofilia
mansulalii.--Muistatko vielä sukusi kieltä, sinä mustasilmä
murheenlapsi? Ala bingelibii, ala dackeli dii, Saridoo! Ala hingeli bii,
ala danckeli dii, Saridoo! Ala baskusi, nellusi, vatsusi, Sulamala,
sulamala sumperin sutsatsii. Ofilia mansulalii, Simsilä, kimsilä,
rattentaal.
HOMSANTUU. Mitä siinä suotta leukojasi levittelet ja hampaitasi
harjoittelet.
TOPPO. Mustalaista se on, heimosi kieltä, etkö sitä tunne?--Ala bingeli
bii, ala danckeli dii vaktartaa. Konsunellos vad, ala vengos vad, ala
miira, miira Surted sudsura vaktartaa.
HOMSANTUU. Noin kiehunee kielesi vielä kerran pirun pihtienkin välissä.
TOPPO. Ei, Risto, lähdetään pois. Tuolle myrkkyhampaalle ei kannata
suutansa pieksää.
RISTO. Jahka minä koetan.--Kerttu kultani, kanamarjani, punakukkani,
sokeritokkani, tule paiskaamaan kättä ja sano: pois vihojen vimmaukset,
puhas siunaus sijahan!
HOMSANTUU. Herjetkää minua kiusaamasta, te kyykäärmeet; muutoin ei
kunnian kukko laula.
RISTO (_laulaa_). Heija, veija, voikkoset ja heija veija vennen; Missä
on se rakkaus, jok' oli meissä ennen--
HOMSANTUU. Olisi minulla vain ase, niin kuoliaaksi sinut löisin tuohon
paikkaan.
TOPPO. Siinä vasta on kiukkupussi.
RISTO. Karhun sappi sillä tytöllä on.
HOMSANTUU. Karhun sappi ja kynsissä kymmenen viikatetta. Tule vaan
lähelle, niin--
RISTO. Ettäkö sinua pelkäisin, sitten? Johan nyt. Syliini sinut
sieppaan, ennenkuin tiedät asiastakaan.
HOMSANTUU. Anna minun olla, taikka noidun sinut suin syteen, päin
saveen, jotta silmäsi kellelleen jäävät.