"Minun sisareni tytär? Mutta eihän minulla ole mitään sisaren tytärtä.
Olette varmaan erehtynyt henkilöstä, herrani!"
"Ooh, minä pyydän, minä rukoilen teitä, herrani. Unhottakaa kaikki
perheriidat! Minä puhun rouva Delochesta, merikapteeni Delochen
puolisosta."
"Mutta en minä tunne ketään rouva Delochea. Te olette saanut vääriä
ilmiantoja, herrani, sen vakuutan teille."
Hän saattoi minut hitaasti ovelle — uskottavasti hän piti minua
jonakin, joka tahtoi tehdä pilkkaa, tahi suorastaan pähkä-hulluna. Ja
minun täytyi tosiaankin tehdä hyvin omituisen vaikutuksen. Olin aivan
pyörryksissä; mitä olin kuullut, se oli tullut niin äkisti ja tykkänään
odottamatta. Oliko hän valehdellut minulle? Mutta miksi?... Äkisti sain
erään ajatuksen. Muistin erään hänen oppilaansa nimen, josta hänen
usein oli tapana puhua ja joka oli yhden meidän enimmän tunnettujen
pankkiirien tytär. Oli helppo saada tietää missä tämä perhe asui.