Pariisissa.
Onko, herrani, todellakin mahdollista, että on tultu siihen? Onko
teidän laistanne niin täydellisesti poistettu vanha ranskalainen
ritarillisuus? Vaikka useimmasti tarvitaan ainoastaan väärinkäsitys
eroittamaan ainaiseksi kaksi sydäntä, vaativat tuomioistuimet
käsikähmäistä pahoinpitelyä sänky- ja asuntoeron aiheeksi. Eikö se
ole arvotonta, väärää, raakamaista, taivaaseen huutavaa? Ajatella,
että minun pieni rakastettu raukkani, saadaksensa takaisin vapautensa,
tarvitseisi ojentaa kaulansa pyövelille, jättäytyä alttiiksi
mies-petonsa koko raivolle, yllyttää hänet ehkä vielä... Mutta sama
se, päätöksemme on luja. Siihen vaaditaan pahoinpitely. Hyvä, se kyllä
tulee tapahtumaan. Aamulla jo kääntyy Nina takaisin Pariisiin. Kuinka
hänet otetaan vastaan? Kuinka hän tulee siellä käyttäytymään? En voi
sitä ajatella tuntematta väristystä. Käteni vapisivat ja silmäni
täyttyivät kyyneleillä. O, monsieur Petitbry... ooh!!!
Ninan onneton täti.
Marestang Asianajaja.
Kirjailija M. Henri de B.
Pariisissa.
Rauhoittukaa! Rauhoittukaa! Rauhoittukaa! Minä kiellän teitä
matkustamasta Moulins'iin, te ette saa seurata pakolaista. On
järkevämpää ja varmempaa odottaa häntä kotona oman lieden ääressä.
Mitähän on koko tuo tapaus? Te kieltäydyitte ottamasta vastaan
tuota ilkeätä vanhaa tätiä; teidän vaimonne on matkustanut hänen
luokseen. Teidän olisi pitänyt olla valmistautunut siihen. Niin
nuoren rouvan sydämessä on sukulaisrakkaus hyvin voimakas. Te olette
tahtonut mennä kiireellisesti matkaan. Ajatelkaa, että tuo täti on
hänet kasvattanut, ettei hänellä ole muita sukulaisia. Hänellä on
miehensä, ymmärrättehän. Mutta, rakas ystäväni, näin meidän kesken
sanoen, voimmehan tunnustaa toisillemme: aviomies ei aina ole niin
rakastettava. Minä tunnen ainakin yhden, joka hyvästä sydämestään
huolimatta on äärettömään hermostunut ja kiivas! Myönnän, että työllä
ja kirjallisella harkitsemisella voi siinä olla määrätty osansa.
Mutta kaikissa tapauksissa on totta, että lintua on säikytetty ja
se on kääntynyt entiseen häkkiinsä. Älkää olko peloissanne; hän ei
viihdy siellä kauvan. Jos en pety, niin tuo vasta leivottu pariisitar
pian väsyy vanhanaikaiseen ympäristöönsä ja pian kaipaa runoilijansa
toimintaa ja hälinätä. Ennen kaikkea, olkaa aivan hiljaa!