Mahdollista on, että kaikki tämä on turhaa ja että meidän
valokiehkuramme samoin kuin mehiläistenkin loistaa vain pimeyksien
huvitukseksi. Mahdollista on myös, että joku ulkoapäin, toisesta
maailmasta tai jostakin uudesta luonnonilmiöstä johtuva suunnaton
tapahtuma äkkiä antaa lopullisen merkityksen tälle ponnistukselle,
tai hävittää sen lopullisesti. Kulkekaamme kuitenkin uraamme,
ikäänkuin ei mitään odottamatonta olisi tapahtuva. Joskin
tietäisimme, että huomispäivänä jokin ilmestys, esimerkiksi jonkun
vanhemman ja valoisamman kiertotähden kanssa aikaansaatu yhteys,
olisi mullistava luomakuntamme, sammuttava intohimomme, kumoava
olemuksemme peruslait ja perustotuudet, olisi kuitenkin viisainta
uhrata koko tämä nykypäivä näiden intohimojen, näiden lakien, näiden
totuuksien harrastamiseen, niiden yhteensovittamiseen hengessämme,
uskollisuuteen päämääräämme kohtaan, joka on: ottaa palvelukseemme
elämän hämärät voimat ja kohottaa ne muutamia asteita korkeammalle,
niin hyvin itsessämme kuin ympärillämmekin. Mahdollista on, ettei
tästä jää mitään jäljelle uudessa ilmestyksessä, mutta mahdotonta on,
etteivät ne, jotka loppuun asti ovat suorittaneet tämän tehtävän,
joka ennen kaikkea juuri on ihmissuvun tehtävä, ole ensi rivissä
vastaanottamassa tätä ilmestystä. Ja joskin tämä heille osottaisi,
että ainoa todellinen velvollisuutemme on olla utelematta ja tyytyä
tiedon mahdottomuuteen, he tulevat paremmin kuin muut käsittämään
tämän lopullisen tiedonhalusta luopumisen ja tyytymisen ja käyttämään
sitä hyväkseen.