Sitäpaitsi emme me ole oikeutetut järkemme nimessä arvostelemaan
mehiläisten puutteellisuuksia. Emmekö omassa keskuudessamme näe
tietoisuuden ja järjen elävän kauankin keskellä erehdyksiä ja
virheitä niitä huomaamatta, ja vieläkin kauemmin koettamatta niitä
parantaa? Jos ylimalkaan on olemassa olentoa, jota sen kohtalo aivan
erityisesti, melkein orgaanisesti kutsuu itsetietoisuuteen, elämään
ja järjestämään yhteiselämää puhtaan järjen mukaan, niin se on kai
juuri ihminen. Katsokaahan kuitenkin, miten hän menettelee, ja
verratkaa mehiläispesän virheitä oman yhteiskuntamme virheisiin. Jos
me olisimme mehiläisiä, jotka tarkastelisivat ihmisiä, niin
hämmästyksemme olisi suuri huomatessamme esimerkiksi epäjärjellistä
ja väärää työnjakoa olija-ryhmän keskuudessa, joka muutoin näyttäisi
olevan erinomaisella järjellä varustettu. Me näkisimme mitenkä
maankamaraa, koko yhteisen elämän ainoaa lähdettä, vaivalloisesti ja
riittämättömästi viljelee vain kaksi tai kolme kymmenestä koko
väestöstä, miten toinen kymmenesosa, ollen aivan joutilaana, anastaa
paraimman osan tämän työn tuotteista, miten jäljellä olevat seitsemän
kymmenesosaa ikuiseen puolinälkään tuomittuina lakkaamatta uuvuttavat
voimiansa omituisissa ja hedelmättömissä ponnistuksissa, jotka eivät
niille koskaan tuota mitään hyötyä ja joilla ei näytä olevan muuta
tarkotusta, kuin tehdä joutilaiden olemassaolo vieläkin
monimutkaisemmaksi ja selittämättömämmäksi. Me päättelisimme sen
nojalla, että noiden olijoiden järki ja siveellinen tunto kuuluvat
maailmaan, joka on aivan toisenlainen kuin meidän, sekä että ne
noudattavat periaatteita, joita meidän ei tarvitse toivoa
käsittävämme. Mutta älkäämme enää jatkako tätä puutteellisuuksiemme
silmäilemistä. Onhan meillä ne aina tietoisuudessamme. Tosin ne eivät
meissä silti paljoakaan vaikuta. Kerran vuosisadan kuluessa kenties
joku niistä nousee ylös, ravistaa hetkeksi unen hartioiltaan, päästää
hämmästyksen huudon, oikaisee päänaluksena ollutta käsivarttaan jota
pakottaa, muuttaa asentoaan, laskeutuu uudelleen levolle ja nukkuu
uudelleen, siksi kunnes levon synkän väsähdyksen aiheuttama uusi kipu
sen jälleen herättää.