Mitä taas noihin muihin vikoihin tulee, eiköhän sellainen ymmärrys,
mikä saavuttaisi selvemmän tietoisuuden yhteiselämän päämäärästä,
voisi niistä vapautua? Minulla olisi paljonkin sanomista näistä
vioista, jotka milloin johtuvat pesän tuntemattomasta luonteesta,
milloin ovat ainoastaan parveilun ja sen erehdyksien seurauksia,
joihin äsken olemme tutustuneet. Mutta kukin voi, sen mukaan, mitä
hän tähän asti on nähnyt, mielin määrin myöntää tai kieltää
mehiläisiltä kaiken ymmärryksen. Minä en tahdo niitä puolustaa.
Minusta näyttää ikäänkuin ne monen monessa suhteessa osottaisivat
ymmärtämystä, mutta joskin ne tekisivät sokeasti kaiken, minkä
tekevät, ei minun uteliaisuuteni siitä vähenisi. Mieltäkiinnittävää
on nähdä olennon aivojen löytävän omassa itsessään erinomaisia
apukeinoja taisteluun kylmää, nälkää, kuolemaa, aikaa, avaruutta,
yksinäisyyttä, kaikkia eloon heräävän aineen vihollisia vastaan;
mutta jos olijan onnistuu ylläpitää pieni monimutkainen ja
syväperäinen elämänsä astumatta vaiston rajoja ulommaksi, tekemättä
muuta kuin mikä on aivan tavallista, niin se on myöskin hyvin
mieltäkiinnittävää ja hyvin tavatonta. Tavallinen ja ihmeellinen
sekottuvat ja ovat tasa-arvoisia, kun ne asettaa niiden oikeaan
paikkaansa luonnon helmassa. Meidän ei tule enää kääntää katsettamme
niihin, joilla on vääryydellä anastetut nimet; vaan sen, mikä on
ymmärtämätöntä, selittämätöntä, tulee vetää katseemme puoleensa,
ilahuttaa toimintahaluamme sekä antaa uusi, oikeampi muoto
ajatuksillemme, tunteillemme ja sanoillemme. Viisasta on olla
mieltänsä muuhun kiinnittämättä.