Tämä pitkällinen eristys on muuten suotuisa nuorille neitsyille,
jotka vankilastaan poistuessaan ovat kypsyneitä, jo voimakkaita ja
valmiita taisteluun ryhtymään. Toiselta puolen odotus on myös
vahvistanut vapaata kuningatarta, niin että hän pystyy uhmaamaan
matkan vaaroja. Toinen parvi eli sekundaarinen parvi jättää silloin
asunnon, johtajanaan ensiksi syntynyt kuningatar. Heti kun se on
lähtenyt, vapauttavat pesään jääneet työmehiläiset yhden vangeista,
joka uudistaa samat murhayritykset, päästää samoja vihanhuutoja,
jättääkseen pesän taas vuoroonsa kolmen päivän perästä, kolmannen
parven etunenässä, ja siten yhä edelleen jos "parveilukuume" on
päässyt valtaan, kunnes emä-yhteiskunta lopulta on tykkänään
menehtynyt.
Swammerdam mainitsee pesän, joka parviensa ja parviensa parvien
kautta täten oli saanut aikaan kolmekymmentä siirtoasumusta yhtenä
ainoana kesänä.
Tämä erinomainen monistuminen tulee näkyviin varsinkin tuhoisain
talvien jälkeen, ikäänkuin jos mehiläisillä, jotka aina ovat
läheisissä tekemisissä luonnon salaisten tahdonmääräysten kanssa,
olisi aavistus sukua uhkaavasta vaarasta. Mutta tavallisten
olosuhteiden vallitessa tämä kuume on jotenkin harvinainen
väkirikkaissa ja hyvin hoidetuissa mehiläistarhoissa. Useat
parveilevat vain yhden kerran; ovatpa useat kokonaan
parveilemattakin.
Toisen parveilun jälkeen mehiläiset tavallisesti luopuvat
jakautumasta enempää, joko sentähden että huomaavat kantaheimon
liiallisen heikontumisen tai että rajuilman uhka neuvoo
varovaisuuteen. Ne sallivat silloin kolmannen kuningattaren surmata
vangit; elämä alottaa jälleen tavallista juoksuaan ja järjestyy
uudestaan sitä suuremmalla innolla, kun miltei kaikki työmehiläiset
ovat hyvin nuoria, pesä on köyhtynyt ja väkiluku vähentynyt ja monet
lovet ovat täytettävät ennen talven tuloa.