Toisen ja kolmannen parven lähtö on ensimäisen lähdön kaltainen, ja
kaikki asianhaarat ovat samanlaisia, sillä erotuksella vain, että
mehiläisten lukumäärä on pienempi, että joukko on vähemmän
varovainen, vakoojia vailla, sekä että nuori kuningatar,
neitseellisenä, tulisena ja keveänä lentää paljoa kauemmaksi ja vie
jo ensi matkalla koko joukkonsa kauas pesästä. Päälle päätteeksi tämä
toinen ja kolmas vaellus on paljon uhkarohkeampi, ja näiden
harhailevien siirtokuntien kohtalo on kovin vaaranalainen. Joukkonsa
etupäässä niillä on tulevaisuuden edustajana ainoastaan
hedelmöittämätön kuningatar. Koko niiden kohtalo riippuu tulevasta
häälennosta. Ohilentävä lintu, muutama sadepisara, kylmä viima, joku
hairahdus voi tuottaa auttamattoman tuhon. Mehiläiset tietävät sen
niin hyvin, että ne, löydettyään turvapaikan, välittämättä jo
vakaantuneesta kiintymyksestään asuntoon, jossa ovat vain päivän
asuneet, huolimatta jo alkaneista töistään, usein jättävät kaiken
tämän saattaakseen nuorta ruhtinatartansa rakastajan etsinnässä,
jättämättä häntä silmistään, ympäröidäkseen häntä tuhansien
uskollisten pikku siipiensä harsolla, tai joutuakseen hänen kanssaan
hukkaan, jos lempi eksyttää hänet niin kauas uudesta pesästä, että
vielä tottumaton kotitie käy epävarmaksi ja vihdoin häviää kaikkien
muistista.
X
Mutta tulevaisuuden laki on niin mahtava, ettei yksikään mehiläinen
epäröi kaiken tämän epävarmuuden, tämän kuolemanvaaran edessä. Toinen
ja kolmas parveilu on saman innostuksen elähyttämä kuin
ensimäinenkin. Kun emä-yhteiskunta on tehnyt päätöksensä, saa kukin
nuorista vaarallisista kuningattarista mukaansa seurueen
työmehiläisiä, jotka jakavat hänen kohtalonsa ja seuraavat häntä
tällä matkalla, jossa paljon on kadotettavissa eikä mitään
voitettavissa paitsi tyydytetyn vaiston toivo.
Kuka niille antaa tämän rohkeuden, jota meillä ei milloinkaan ole,
rohkeuden luopua menneisyydestä ikäänkuin pahimmasta vihollisesta?
Kuka valitsee joukosta ne, joiden tulee lähteä, ja kuka määrää toiset
jäämään? Asian laita ei ole sellainen, että se tai se luokka lähtee
tai jääpi,--että esim. nuoret lähtevät ja vanhemmat jäävät, tai
päinvastoin--; jokaisen kuningattaren ympärille, joka ei milloinkaan
enää palaa, tunkeutuu jo iäkkäitä saaliinnoutajia yhtä hyvin kuin
pieniä työntekijättäriä, jotka ensi kerran lähtevät ulos huimaavaan
siniavaruuteen. Ei myöskään sattuma, tilaisuus, jonkun ajatuksen,
vaiston tai tunteen ohimenevä nousu tai masentuminen lisää eikä
supista parven suhteellista lukuisuutta. Olen usean kerran ryhtynyt
arvioimaan parvea muodostavien mehiläisten lukumäärän suhdetta pesään
jäävien mehiläisten lukuun; ja vaikka kokeen monenmoiset hankaluudet
eivät tee mahdolliseksi matemaattisesti tarkan lopputuloksen
saavuttamista, olen voinut todentaa, että tämä suhde, jos otetaan
lukuun myös hautomakammiot, s.o. piakkoin syntyvät mehiläiset, on
siksi muuttumaton, että se edellyttää todellisen, salaperäisen
harkinnan pesän hengen puolelta.