Kun nuori hallitsijatar täten on hävittänyt kehdot tai surmannut
kilpailijattarensa, niin kansa tunnustaa hänet valtiaakseen, eikä
hänellä ole, ollakseen todellisesti kuningatar ja tullakseen
kohdelluksi samalla tavoin kuin äitinsä, enää muuta jäljellä kuin
häälennon suorittaminen, sillä mehiläiset eivät hänestä juuri välitä
eivätkä hänelle osota suurtakaan kunnioitusta niin kauan kun hän
vielä on hedelmätön. Mutta usein hänen historiansa on
monimutkaisempi, ja työmehiläiset luopuvat harvoin toisen parveilun
toimeenpanosta.
Tässä tapauksessa, kuten edellisessäkin, hän lähestyy, saman himon
kiihottamana, kuninkaallisia kennoja, mutta sen sijaan, että siellä
tapaisi kuuliaisia palvelijoita ja rohkaisua, hän törmää lukuisaan ja
vihamieliseen vartiajoukkoon, joka sulkee häneltä tien. Vihasta
kiihtyneenä ja tuon piintyneen aatteensa johtamana hän tahtoo
väkivallalla raivata itselleen tien taikka kiertoteitä päästä
perille, mutta kohtaa kaikkialla etuvartioita, jotka valvovat
nukkuvien ruhtinattarien turvallisuutta. Hän on itsepintainen, hän
uudistaa hyökkäyksensä, hänet työnnetään takaisin yhä ankarammin,
vieläpä häntä pidellään pahoin, kunnes hän oivaltaa hämärästi, että
nuo pienet taipumattomat työmehiläiset edustavat lakia, jonka
rinnalla tuon toisen lain, joka häntä itseään elähyttää, tulee
väistyä.
Vihdoin hän poistuu kuljettaen tyydyttämätöntä raivoansa kennokakusta
toiseen ja kaiuttaen matkallaan tuota sotalaulua eli uhkaavaa
valitusta, jonka jokainen mehiläishoitaja tuntee ja joka muistuttaa
kaukaisen hopeatorven ääntä ja on niin valtava närkästyneessä
heikkoudessaan, että sen erottaa, varsinkin iltaisin, kolmen tai
neljän metrin matkan päässä huolellisimminkin suljetun pesän
kaksinkertaisten seinien läpi.
Tämä kuninkaallinen huuto vaikuttaa työmehiläisiin jonkunmoisella
taikavoimalla. Se vajottaa ne jonkunmoiseen kunnioittavaan kauhuun
tai huumaukseen, ja kun kuningatar kajahuttaa tämän huudon
puolustettavien kennojen läheisyydessä, ne vartiattaret, jotka niitä
ympäröivät ja häntä ahdistelevat, pysähtyvät äkkiä, painavat päänsä
alas ja odottavat liikkumattomina kunnes se on lakannut kaikumasta.
Luullaan muuten, että pääkallo-perhosen juuri sen kunnioituksen
vuoksi, minkä tämä sen matkima huuto herättää, onnistuu tunkeutua
pesään ja ahmia siellä hunajaa, ilman että mehiläiset ajattelevatkaan
sen ahdistamista.
Kolme tai neljä päivää läpeensä, toisinaan viisikin, tämä
närkästyksen valitushuuto liikkuu pesässä paikasta toiseen, vaatien
taisteluun suojeluksenalaisia kilpailijattaria. Sillävälin nämä
kehittyvät, tahtovat nekin vuorostaan nähdä päivän valon sekä alkavat
kalvaa kennojensa kansia. Paha sekasorto uhkaa yhteiskuntaa. Mutta
pesän henki on tehdessään päätöksensä ennakolta tietänyt kaikki sen
seuraukset, ja tarkat ohjeet saanut vartiosto tietää mitä tunti
tunnilta tulee tehdä ehkäistyn vaiston yllätysten torjumiseksi ja
kahden vastakkaisen voiman johtamiseksi oikeille perille. Ne tietävät
varsin hyvin, että, jos päivän valoon pyrkivien nuorten
kuningattarien onnistuisi päästä vapaiksi, ne joutuisivat vanhimman
sisarensa käsiin, joka jo on voittamaton ja joka ne surmaisi toisen
toisensa jälkeen. Sitä mukaa kuin joku vangituista kalvaa
sisäpuolelta vankityrmänsä portteja ohuemmiksi, peittävät
vartiattaret ne ulkopuolelta uudella vahakerroksella, ja kärsimätön
vanki ponnistelee itsepäisesti työssään, aavistamatta että se kalvaa
lumottua muuria, joka yhä syntyy uudelleen raunioistaan. Se kuulee
samalla aikaa kilpailijattarensa taisteluunvaatimukset, ja tuntien
elämänmääränsä ja kuninkaallisen velvollisuutensa ennenkuin se on
luonut katsettakaan ulkomaailman elämään, tietämättä edes mikä pesä
onkaan, se vastaa tähän huutoon urhollisesti vankilansa syvyydestä.
Mutta koska sen huudon täytyy tunkeutua hautakammion seinien läpi,
niin se on aivan toisenlainen, sulkeutunut, ontto, ja
mehiläishoitaja, joka illan tullen, päivän hälinän vaietessa kedoilla
ja tähtien hiljaisuuden kohotessa saapuu näiden ihmekaupunkien
sisäänkäytävää tarkastamaan, tuntee ja ymmärtää, mitä tuon
harhailevan neitsyen ja vangittujen neitsyiden vuoropuhe merkitsee.