Tiedämme että mehiläiset rakentavat neljänlaisia kennoja. Ensinnä
kuninkaalliset kennot, jotka eroavat kaikista muista ja muistuttavat
tammenterhoja, sitten suuret kennot, jotka ovat varatut
kuhnuritoukkia varten sekä varastoaitoiksi tavallista runsaamman
kukkasadon aikana, edelleen pienet kennot, jotka ovat
työmehiläistoukkien kehtoina ja tavallisina aittoina ja useimmiten
peittävät miltei kahdeksan kymmenettä osaa pesän rakennetusta
pinnasta. Liittääkseen vihdoin epäjärjestyksettä suuret pieniin ne
rakentavat jonkun määrän välittäviä kennoja. Jätämme sikseen näitten
viimeksimainittujen välttämättömän epäsäännöllisyyden; mutta toisen
ja kolmannen tyypin mittasuhteet ovat niin tarkoin lasketut, että kun
kymmenjärjestelmää perustettaessa etsittiin luonnosta varmaa mittaa
lähtökohdaksi ja epäämättömäksi perusyksiköksi, Réaumur ehdotti siksi
mehiläis-kennon.[9]
Jokainen näistä kennoista on kuusikulmainen putki, jolla on
pyramidinmuotoinen asema, ja jokainen kakku on muodostunut kahdesta
kerroksesta tällaisia putkia, joiden asemat ovat vastatusten, sillä
tavoin että jokainen niistä kolmesta rombista eli vinoneliöstä, jotka
muodostavat etupuolisen kennon pyramidinmuotoisen aseman, samalla on
muodostamassa kolmen eri kennon niinikään pyramidinmuotoista asemaa
kakun vastakkaisella puolella.
Näissä särmiönmuotoisissa putkissa säilytetään hunaja. Jotta ei
hunaja, sill'aikaa kun se on kypsymässä, vuotaisi pois, mikä
tapahtuisi välttämättömästi, jos ne olisivat säntilleen vaakasuorassa
asennossa niinkuin näyttävät olevan, mehiläiset vähäsen kohottavat
niitä, neljän tahi viiden asteen kaltevuuteen.
"Paitsi vahansäästöä", sanoo Réaumur tästä ihmeteltävästä rakenteesta
puhuessaan, "paitsi vahansäästöä, joka on tuloksena kennojen
järjestelystä, ja paitsi sitä, että tämän järjestelyn kautta
mehiläiset täyttävät kakun, niin ettei tyhjää tilaa jää, johtuu siitä
vielä etuja työn lujuuteen nähden."
Nämä kuusisärmäiset kennot, sanoo Réaumur edelleen, ovat näet
yhteenliitetyt lomitusten kylki kyljessä toistensa vieressä, siten
että se paine, joka pyrkii levittämään kunkin kennon sivuja ulospäin,
kohtaa vastavaikutuksena saman paineen viereisen kennon puolelta.
Samoin tukee pyramidinmuotoisen aseman huippua vastakkaisella
puolella olevan kennon sivusärmä vahvistaen siten pohjakulmaa ja
ehkäisten paineen vaikutusta ulospäin. Sanalla sanoen kunkin kennon
kestävyys johtuu sen omasta rakenteesta samoin kuin sen sommittelusta
naapurikennoihin nähden.[10]