Pian saattaa erottaa muodostumassa olevan kennokakun. Se on vielä
mykiömäinen, sillä ne pienet särmiönmuotoiset putket, joista se on
kokoonpantu, ovat eri pituisia ja lyhenevät säännöllisin astein
keskikohdalta reunoihin päin. Tällä hetkellä se on miltei
samanmuotoinen ja yhtä paksu kuin ihmisen kieli, jonka molemmat
lappeat olisivat muodostetut kuusikulmaisista vierekkäin asetetuista
soluista.
Niin pian kun ensimäiset kennot on rakennettu, kiinnittävät
perustuksenlaskijat kattoholviin toisen, sitten edelleen kolmannen ja
neljännen vahamöhkäleen. Nämä möhkäleet on järjestetty säännöllisten
ja tarkkaan arvioitujen välimatkojen päähän toisistaan, niin että
kennokakkujen saavutettua täyden kokonsa, joka tapahtuu vasta paljoa
myöhemmin, mehiläisillä aina on tarpeellinen tila liikkuakseen
yhdensuuntaisten seinien välillä.
Täytyy siis edellyttää, että ne jo alkuperäisessä suunnitelmassaan
tietävät joka kakun lopullisen paksuuden, kaksikymmentäkaksi--
kaksikymmentäkolme mm, ja samalla myös niitä erottavien katujen
leveyden, jonka täytyy olla suunnilleen yksitoista mm, s.o. kaksi
kertaa mehiläisen korkeus, koska niiden täytyy voida kulkea kakkujen
välissä selitysten.
Muuten ne eivät ole erehtymättömiä, eikä niiden varmuus näytä olevan
koneentapainen. Vaikeissa olosuhteissa ne tekevät toisinaan sangen
suuriakin virheitä. Usein kakkujen välimatka on liian suuri tai liian
pieni. Ne koettavat silloin sitä korjata parhaimman taitonsa mukaan,
joko tekemällä liian lähellä sijaitsevaa kakkua kaltevaksi tahi
lisäämällä liian leveään väliin epäsäännöllisen kakun. "Tapahtuupa
joskus, että ne erehtyvät", sanoo Réaumur tästä puhuessaan, "ja tämä
on vielä yksi niitä tosiseikkoja, jotka näyttävät todistavan, että
niillä on arvostelukykyä."