Palatkaamme nyt parveilun alaiseen pesäämme, jossa lähtömerkki on
annettuna näiden mietteiden loppua odottamatta. Sinä hetkenä, jolloin
tämä merkki annetaan, voisi luulla kaikkien kaupungin porttien
avautuvan yht'aikaa äkillisestä hurjasta sysäyksestä; ja musta joukko
kulkee tai pikemmin syöksyy tulvana pesästä ulos, aukkojen luvusta
riippuen, kaksi-, kolmi- tai nelikertaisena suorana, jäntevänä,
väräjävänä ja katkeamattomana suihkuna, joka heti leviää ja hajoaa
avaruuteen sointuvana sadantuhannen kiihtyneen ja läpikuultavan
siiven muodostamana harsona. Muutaman hetken kuluessa harso liehuu
tällä tavoin pesän yläpuolella kummallisesti kahisten, ikäänkuin
läpikuultava silkkikangas, jota tuhannet ja uudelleen tuhannet
sähköiset sormet lakkaamatta repisivät ja uudelleen neuloisivat
yhteen. Se aaltoilee, se epäröi, se lepattelee ikäänkuin iloisesti
hulmuava huivi, jota näkymättömät kädet pidättäisivät taivaan
korkeudessa siellä sitä kooten ja levittäen maan kukkasista asti
taivaan siniääriin saakka, odottaessaan jonkun korkean henkilön tuloa
tai lähtöä. Vihdoin lieve laskeutuu alas, toinen kohoaa, laulavan,
säteilevän vaipan neljä auringonpaisteista kulmaa liittyy yhteen, ja,
muistuttaen noita satujen älykkäitä pöytäliinoja, jotka kulkevat
avaruuden kenttiä täyttääkseen jonkun ihmistoivomuksen, se lentää
kokonaisuudessaan ja jo kokoonkääriytyneenä sulkeutuaksensa uudestaan
tulevaisuuden pyhitetyn persoonan ympärille, lehmusta, päärynäpuuta
tai pajua kohti, johon kuningatar äsken on asettunut kultanaulan
näköisenä. Tähän se kiinnittää sointuvat poimunsa toisen toisensa
jälkeen, ja sen ympärille se käärii siivistä säteilevän
helmikankaansa.
Sitten kaikki jälleen hiljenee: ja tuo meluava joukko, tuo pelottava
harso, joka näytti olevan kudottu lukemattomista uhkauksista,
lukemattomista vihan vimmoista, ja tuo huumaava kultasade, joka alati
ilmassa ladellen lakkaamatta pirskotti sävelpisariansa kaikille
seudun esineille, kaikki tämä muuttuu silmänräpäyksessä suureksi
vaarattomaksi ja levolliseksi rypäleeksi, joka riippuu puun oksasta
ja on muodostunut tuhansista pienistä elävistä, mutta
liikkumattomista marjasista, jotka kärsivällisesti odottavat suojan
etsintään lähteneiden tiedustelijoiden paluuta.