XXVII

Niinkuin huomaa, on kaikki alistettu tämän tulevaisuuden alle,

ennalta-ymmärryksellä, yhdenmukaisuudella, järkähtämättömyydellä, eri

asianhaarojen oivaltamisen ja käyttämisen taidolla, jotka todellakin

panevat ihailumme vallan ymmälle,--varsinkin kun ottaa huomioon

kaiken odottamattoman ja yliluonnollisen, jonka meidän nykyinen

sekaantumisemme mehiläisten elämään alituisesti tuottaa niiden

asuntoihin. Voisi kenties huomauttaa, että ne äsken mainitussa

tapauksessa oivaltavat sangen huonosti, miksi ei kuningatar kykene

niitä seuraamaan. Olisimmeko me paljonkaan tarkkanäköisempiä, jos

aivan toisenluontoinen järki, jota palvelisi niin suunnaton ruumis,

että sen liikkeet olisivat miltei yhtä vähän käsitettävissämme kuin

jonkun luonnonilmiön, huviksensa virittäisi meille samanlaisia

ansoja? Emmekö ole tarvinneet tuhansia vuosia keksiäksemme

ukkosentulelle jossakin määrin hyväksyttävän selityksen? Jokaisen

olijan järki muuttuu hitaaksi, kun se joutuu oman--aina suppean--

piirinsä ulkopuolelle ja kun se huomaa olevansa tapahtumien edessä,

joita se ei ole itse pannut liikkeelle. Päälle päätteeksi ei ole

varmaa, etteivät mehiläiset, jos verkkokoe tulisi yleisemmäksi ja

jatkuisi, lopulta ymmärtäisi sitä ja välttäisi siitä johtuvia

epäkohtia. Ne ovat jo oivaltaneet monen muun kokeen ja mitä

viisaimmalla tavalla sovittaneet sen omaksi hyödykseen. Sellaisia

kokeita ovat "liikkuvat kennokakut" tahi esimerkiksi "komerot" (kun

mehiläiset pakotetaan panemaan varahunajansa tallelle yhdenmukaisesti

päällekkäin ladottuihin pieniin laatikkoihin), tai edelleen sellainen

eriskummallinen koe kuin "röyhelletty vaha", jossa kennojen paikat on

hahmoiltu ainoastaan hienolla vaha-ulkoviivalla, jonka hyödyn ne heti

oivaltavat ja jota käyttävät huolellisesti hyväkseen, siten että

muodostavat ilman aineen- ja työnhukkaa erinomaisia kennoja. Eivätkö

ne keksi kaikissa sellaisissa tapauksissa, jotka eivät ilmene

jonkunmoisen pahansuovan ja juonikkaan jumalan virittämän ansan

muodossa, parhainta ja ainoata ihmisentapaista ratkaisua? Kertoakseni

yhden näistä luonnollisista, mutta kuitenkin poikkeuksellisista

tapauksista: kun etana tai hiiri hiipii pesään ja saa siellä

surmansa, niin mitä ne tekevät päästäkseen ruumiista, joka pian

myrkyttäisi ilman? Jos niiden on mahdoton poistaa tai palottaa se,

sulkevat ne sen tarkkaan ja ilmaapitävästi oikeaan vaha-arkkuun, joka

eriskummallisena kohoaa kaupungin tavallisten rakennustuotteiden

keskeltä. Minä havaitsin viime vuonna eräässä pesistäni yhdessä

ryhmässä kolme tällaista hautaa, joita erotti--samalla tavoin kuin

kennokakkujen kammioita--yhteiset väliseinät, joten vahaa säästyisi

niin paljon kuin mahdollista. Viisaat hautaajat olivat laatineet

haudat kolmen pienen tarhasimpukan jäännöksille, jotka joku lapsi oli

pistänyt niiden asuntoon. Tavallisesti kun on kysymys simpukoista,

tyydytään tukkeamaan vahalla kuoren aukko. Mutta nyt, kun kuoret

olivat enemmän tahi vähemmän ruhjouneet tai haljenneet, pitivät ne

yksinkertaisempana haudata ne kokonaisuudessaan, ja jotta ei liike

sisäänkäytävässä tulisi ehkäistyksi, olivat ne jättäneet tuohon

kookkaaseen vahamöhkäleeseen muutamia käytäviä, jotka tarkoilleen

olivat sovelletut, ei niiden omaan, vaan koiraksien kokoon, jotka

ovat suunnilleen kaksi kertaa niin suuret kuin työmehiläiset. Eikö

tämä seikka, ja samoin myös seuraava tosiasia, tee todennäköiseksi,

että niiden jonakin päivänä onnistuu keksiä syy, miksi ei kuningatar

voi niitä seurata verkon läpi? Niillä on sangen tarkka käsitys

suuruussuhteista ja siitä tilasta, jota joku kappale vaatii

voidaksensa liikkua. Niissä seuduissa, jossa tuo kammottava

pääkalloperhonen, Acherontia Atropos elostaa, ne rakentavat pesänsä

aukkoon vahapilareita, joitten välitse tuo öinen rosvo ei voi tunkea

suunnatonta takaruumistansa.

Mehiläisten elämä · 第 38 / 116 题