Niinkuin huomaa, on kaikki alistettu tämän tulevaisuuden alle,
ennalta-ymmärryksellä, yhdenmukaisuudella, järkähtämättömyydellä, eri
asianhaarojen oivaltamisen ja käyttämisen taidolla, jotka todellakin
panevat ihailumme vallan ymmälle,--varsinkin kun ottaa huomioon
kaiken odottamattoman ja yliluonnollisen, jonka meidän nykyinen
sekaantumisemme mehiläisten elämään alituisesti tuottaa niiden
asuntoihin. Voisi kenties huomauttaa, että ne äsken mainitussa
tapauksessa oivaltavat sangen huonosti, miksi ei kuningatar kykene
niitä seuraamaan. Olisimmeko me paljonkaan tarkkanäköisempiä, jos
aivan toisenluontoinen järki, jota palvelisi niin suunnaton ruumis,
että sen liikkeet olisivat miltei yhtä vähän käsitettävissämme kuin
jonkun luonnonilmiön, huviksensa virittäisi meille samanlaisia
ansoja? Emmekö ole tarvinneet tuhansia vuosia keksiäksemme
ukkosentulelle jossakin määrin hyväksyttävän selityksen? Jokaisen
olijan järki muuttuu hitaaksi, kun se joutuu oman--aina suppean--
piirinsä ulkopuolelle ja kun se huomaa olevansa tapahtumien edessä,
joita se ei ole itse pannut liikkeelle. Päälle päätteeksi ei ole
varmaa, etteivät mehiläiset, jos verkkokoe tulisi yleisemmäksi ja
jatkuisi, lopulta ymmärtäisi sitä ja välttäisi siitä johtuvia
epäkohtia. Ne ovat jo oivaltaneet monen muun kokeen ja mitä
viisaimmalla tavalla sovittaneet sen omaksi hyödykseen. Sellaisia
kokeita ovat "liikkuvat kennokakut" tahi esimerkiksi "komerot" (kun
mehiläiset pakotetaan panemaan varahunajansa tallelle yhdenmukaisesti
päällekkäin ladottuihin pieniin laatikkoihin), tai edelleen sellainen
eriskummallinen koe kuin "röyhelletty vaha", jossa kennojen paikat on
hahmoiltu ainoastaan hienolla vaha-ulkoviivalla, jonka hyödyn ne heti
oivaltavat ja jota käyttävät huolellisesti hyväkseen, siten että
muodostavat ilman aineen- ja työnhukkaa erinomaisia kennoja. Eivätkö
ne keksi kaikissa sellaisissa tapauksissa, jotka eivät ilmene
jonkunmoisen pahansuovan ja juonikkaan jumalan virittämän ansan
muodossa, parhainta ja ainoata ihmisentapaista ratkaisua? Kertoakseni
yhden näistä luonnollisista, mutta kuitenkin poikkeuksellisista
tapauksista: kun etana tai hiiri hiipii pesään ja saa siellä
surmansa, niin mitä ne tekevät päästäkseen ruumiista, joka pian
myrkyttäisi ilman? Jos niiden on mahdoton poistaa tai palottaa se,
sulkevat ne sen tarkkaan ja ilmaapitävästi oikeaan vaha-arkkuun, joka
eriskummallisena kohoaa kaupungin tavallisten rakennustuotteiden
keskeltä. Minä havaitsin viime vuonna eräässä pesistäni yhdessä
ryhmässä kolme tällaista hautaa, joita erotti--samalla tavoin kuin
kennokakkujen kammioita--yhteiset väliseinät, joten vahaa säästyisi
niin paljon kuin mahdollista. Viisaat hautaajat olivat laatineet
haudat kolmen pienen tarhasimpukan jäännöksille, jotka joku lapsi oli
pistänyt niiden asuntoon. Tavallisesti kun on kysymys simpukoista,
tyydytään tukkeamaan vahalla kuoren aukko. Mutta nyt, kun kuoret
olivat enemmän tahi vähemmän ruhjouneet tai haljenneet, pitivät ne
yksinkertaisempana haudata ne kokonaisuudessaan, ja jotta ei liike
sisäänkäytävässä tulisi ehkäistyksi, olivat ne jättäneet tuohon
kookkaaseen vahamöhkäleeseen muutamia käytäviä, jotka tarkoilleen
olivat sovelletut, ei niiden omaan, vaan koiraksien kokoon, jotka
ovat suunnilleen kaksi kertaa niin suuret kuin työmehiläiset. Eikö
tämä seikka, ja samoin myös seuraava tosiasia, tee todennäköiseksi,
että niiden jonakin päivänä onnistuu keksiä syy, miksi ei kuningatar
voi niitä seurata verkon läpi? Niillä on sangen tarkka käsitys
suuruussuhteista ja siitä tilasta, jota joku kappale vaatii
voidaksensa liikkua. Niissä seuduissa, jossa tuo kammottava
pääkalloperhonen, Acherontia Atropos elostaa, ne rakentavat pesänsä
aukkoon vahapilareita, joitten välitse tuo öinen rosvo ei voi tunkea
suunnatonta takaruumistansa.