Mitä persoonalliseen kiintymykseen tulee, josta puhuimme ja josta nyt
tahdomme puhua loppuun, niin on varmaa, että se, jos sitä luultavasti
onkin olemassa, on lyhytikäinen, ja jos koetatte uudelleen asettaa
valtakuntaansa emän, joka muutaman päivän on ollut sieltä
karkotettuna, niin suuttuneet tyttäret ottavat sen vastaan
sellaisella tavalla, että teidän kiireimmiten täytyy vapauttaa se
siitä kuolettavasta vankeudesta, joka on tuntemattomien
kuningattarien rangaistus. Ne ovat näet jo ehtineet muuttaa
kymmenkunnan työmehiläisasuntoa kuninkaallisiksi kammioiksi, joten
rodun tulevaisuutta ei enää uhkaa mikään vaara. Niiden hellyys
kuningatarta kohtaan kasvaa tai vähenee sen mukaan mitenkä kuningatar
edustaa tätä tulevaisuutta. Niinpä huomaa niiden usein, silloin kun
neitseellinen kuningatar suorittaa "häälennon" vaarallisen
toimituksen, siihen määrin pelkäävän hänet menettävänsä, että kaikki
seuraavat häntä tässä traagillisessa ja kaukaisessa lemmen
etsinnässä, josta pian olen puhuva, mikä ei milloinkaan tapahdu, kun
niille on annettu pieninkin nuoria munia sisältävä
kennokakunkatkelma, jossa piilee toivo, että voivat uusia emiä
kasvattaa. Kiintymys voi päälle päätteeksi kääntyä raivoksi ja
vihaksi, ellei hallitsijatar täytä kaikkia velvollisuuksiaan sitä
abstraktista jumaluutta kohtaan, jota me nimittäisimme tulevaksi
yhteiskunnaksi ja jota ne käsittävät syvemmin kuin me. On tapahtunut
esimerkiksi, että mehiläishoitajat eri syistä ovat estäneet
kuningatarta liittymästä parveilevaan joukkoon pidättämällä sitä
pesässä verkon avulla, jonka läpi hennot, vilkkaat työmehiläiset
kulkevat sitä aavistamatta, mutta jonka läpi tuon rakkauden orja
raukan, se kun on tyttäriään huomattavasti kömpelömpi ja kookkaampi,
ei onnistu pujahtaa. Ensi kertaa pesästä lähtiessään mehiläiset,
huomattuaan ettei kuningatar ollut niiden mukana, palasivat pesään ja
nuhtelivat, töykkivät ja ilmeisesti pitelivät pahoin tuota onnetonta
vankia, jota epäilemättä syyttivät laiskuudesta tai pitivät hieman
heikkojärkisenä. Kun toista kertaa matkaan lähdettäessä emän huono
tahto näytti olevan aivan ilmeinen, niin viha kasvoi ja pahoinpitely
tuli ankarammaksi. Vihdoin kolmannella kerralla, ollen sitä mieltä
että emä oli auttamattomasti kutsumukselleen ja suvun tulevaisuudelle
uskoton, ne tuomitsivat hänet miltei aina kuolemaan ja surmasivat
hänet kuninkaalliseen vankilaan.