Helppo koe näyttää paremmin kuin mikään muu, että mehiläiset tuntevat
kuningattarensa ja ovat häneen todella kiintyneet. Jos poistaa
kuningattaren pesästä, näkee heti kaikkien niiden tuskan ja surun
ilmiöiden esiintyvän, joita olen eräässä aikaisemmassa luvussa
kuvannut. Antakaa niille muutaman tunnin kuluttua sama kuningatar
takaisin, niin kaikki tyttäret tulevat häntä vastaanottamaan tarjoten
hänelle hunajaa. Toiset asettuvat kahteen riviin hänen
ohikulkiessaan, toiset muodostavat hänen eteensä päätänsä alas
painaen ja takaruumistansa ilmaan kohottaen suuria liikkumattomia
mutta surisevia puolikehiä, joissa ne epäilemättä laulavat onnellisen
paluun ylistyslaulua ja jotka niiden hovimenoissa merkitsevät
juhlallista kunnioitusta tai suurinta onnea.
Mutta turhaa on toivoa voivansa niitä pettää asettamalla laillisen
kuningattaren sijaan vieraan emän. Tuskinpa tämä on astunut muutaman
askeleen pesässä, kun jo närkästyneet työmehiläiset kiiruhtavat
kaikkialta paikalle. Vieras pannaan heti kiinni, saarretaan ja
pidätetään tuossa kauheassa meluavassa vankilassa, jonka
järkähtämättömät muurit niin sanoakseni uudistuvat uudistumistaan
hänen kuolemaansa asti, sillä tässä erikoistapauksessa sattuu
harvoin, että vanki pääsee hengissä vankilastaan.
Senpä vuoksi onkin kuningattarien tuonti ja korvaaminen
mehiläishoitajan vaikeimpia tehtäviä. Huvittavaa on nähdä, mihin
oveluuteen, mihin monimutkaisiin juoniin ihmisen täytyy turvautua
saadakseen tahtonsa täytetyksi ja pettääkseen nuo pienet niin
tarkkanäköiset, mutta samalla aina herkkäuskoiset hyönteiset, jotka
liikuttavan rohkeasti alistuvat odottamattomimpiinkin tapauksiin,
katsoen niitä nähtävästi ainoastaan joksikin uudeksi mutta
välttämättömäksi luonnon oikuksi. Sanalla sanoen, kaikessa tässä
oveluudessa ja siinä sekasorrossa, joka on sangen usein näitten
uskallettujen juonien seurauksena, ihminen luottaa aina miltei
empiirisesti mehiläisten ihmeteltävään käytännölliseen älyyn, niiden
lakien ja ihmeellisten tapojen pohjattomaan aarteeseen, niiden
järjestyksenharrastukseen, rauhanrakkauteen ja yhteistuntoon,
uskollisuuteen, jolla ne tulevaisuutta palvelevat, niiden luonteen
notkeaan lujuuteen ja vakavaan epäitsekkyyteen ja etenkin siihen
väsymättömään kestävyyteen, jolla ne velvollisuutensa täyttävät.
Mutta näiden menetelmien yksityiskohdat kuuluvat varsinaista
mehiläishoitoa koskeviin teoksiin ja veisivät meidät liian pitkälle
aineestamme.[5]