XXIV

Mutta me häiritsemme joka hetki niitä luonnon lakeja, jotka niistä

mahtavat tuntua kaikkein järkähtämättömimmiltä. Saatamme ne joka

päivä samankaltaiseen asemaan, jossa itse olisimme, jos joku

äkkiarvaamatta lakkauttaisi ympäriltämme painovoiman, avaruuden,

valon tai kuoleman lait. Mitä ne siis tekevät, jos väkivallalla tahi

petoksella tuodaan pesään toinen kuningatar? Luonnontilassa tämä

tapaus ei ole kenties milloinkaan voinut sattua, niin kauan kuin

niitä tässä maailmassa on asuskellut; ovenvartiat ovat sen estäneet.

Kuitenkaan ne eivät joudu ymmälle, vaan kykenevät näin kuulumattoman

asianhaaran sattuessa sovittamaan niin hyvin kuin mahdollista yhteen

kaksi perusaatetta, joita ne kunnioittavat ikäänkuin jumalallisia

käskyjä. Ensimäinen on yhden ainoan emän perusaate, joka ei

milloinkaan horju paitsi siinä tapauksessa, että hallitseva

kuningatar on hedelmätön (ja tällöinkin ainoastaan

poikkeustapauksissa). Toinen on vielä omituisempi; ja jos kohta sitä

ei voi syrjäyttää, on kuitenkin sallittu hiukan sitä sovitella

juutalaisten tapaan. Tämä periaate ympäröi jokaisen kuningattaren

persoonaa, olkoonpa hän kuka tahansa, jonkunmoisella

loukkaamattomuudella. Mehiläisten olisi helppo lävistää vieras

anastaja tuhansilla myrkyllisillä pistimillään. Se kuolisi samassa

hetkessä, eikä niillä olisi enää muuta vaivaa kuin laahata sen ruumis

pesästä pois. Mutta vaikka niillä aina on pistimensä varalla, vaikka

ne käyttävät sitä joka hetki keskinäisissä taisteluissaan,

surmatessaan koirakset, viholliset tahi loiset, _ne eivät milloinkaan

käytä sitä kuningatarta vastaan,_ samoin kuin kuningatar ei

milloinkaan käytä pistintään ihmistä, eläintä tai tavallista

mehiläistä vastaan; kuninkaallista asettaan, joka ei ole suora,

niinkuin työmehiläisten, vaan käyrä niinkuin turkkilainen sapeli, se

paljastaa ainoastaan taistellessaan vertaisensa, se on toisen

kuningattaren kanssa.

Koska nähtävästi ei mikään mehiläinen uskalla ottaa päällensä

suoranaista, veristä kuningattaren murhaa, koettavat ne kaikissa

asianhaaroissa, joissa järjestyksen ja yhteiskunnan menestyksen

vuoksi on välttämätöntä että joku kuningatar saa surmansa,

näennäisesti antaa sen kuolemalle luonnollisen kuoleman leiman; ne

jakelevat rikosta keskenään äärimäiseen asti, niin ettei

rikoksentekijää olekaan. Ne silloin "panevat myttyyn" vieraan

kuningattaren, käyttääkseni mehiläishoitajain teknillistä lausetapaa,

joka merkitsee että ne saartavat sen kokonaan omien lukemattomien ja

toisiinsa painautuneiden ruumiittensa piiriin. Ne muodostavat täten

jonkunmoisen elävän vankilan, jossa ei vanki voi enää liikkua ja

jonka ne ylläpitävät sen ympärillä kokonaisen vuorokauden ajan, jos

asia niin vaatii, siksi kunnes se kuolee siihen nälästä tai tukehtuu.

Jos laillinen kuningatar lähestyy sinä hetkenä ja kilpailijatarta

vainuten näyttää haluavan sitä ahdistaa, niin vankilan liikkuvat

seinät avautuvat hänelle heti. Mehiläiset asettuvat kehään molempien

vihollisten ympärille ja ottamatta tähän outoon taisteluun osaa

seuraavat sitä tarkkaavaisina ja puolueettomina, sillä emä yksin voi

emää vastaan pistimensä paljastaa, sillä ainoastaan sillä, joka

kohdussaan kantaa lähes miljoonan olijan elämää, näyttää olevan

oikeus yhdellä ainoalla iskulla surmata toinen miljoona.

Mutta jos taistelu jatkuu tuloksetta, jos molemmat käyrät pistimet

turhaan luistavat painavia kitiinihaarniskoja pitkin, niin se

kuningatar, oli se laillinen taikka vieras, joka tekee liikkeen

paetakseen, otetaan kiinni, vangitaan ja suljetaan jälleen tuohon

surisevaan vankilaan, siksi kunnes se osottaa aikovansa ryhtyä

uudestaan taisteluun. Sopii lisätä, että tässä tarkotuksessa tehdyt

lukemattomat kokeet osottavat miltei poikkeuksetta, että hallitseva

kuningatar saa voiton, joko senvuoksi, että se, tuntien olevansa

kotonansa, omaistensa piirissä, on rohkeampi ja innokkaampi kuin

toinen, tai senvuoksi, että mehiläiset, vaikka ovatkin puolueettomia

itse taistelun hetkenä, osottavat vähempää puolueettomuutta

vangitessaan toista kuin toista kilpailijatarta, sillä niiden emä ei

näytä ensinkään kärsivän tästä vangitsemisesta, jotavastoin vieras

vankeudesta päästessään miltei aina ilmeisesti on pahoin pideltynä ja

raukeana.

Mehiläisten elämä · 第 35 / 116 题