Mutta me häiritsemme joka hetki niitä luonnon lakeja, jotka niistä
mahtavat tuntua kaikkein järkähtämättömimmiltä. Saatamme ne joka
päivä samankaltaiseen asemaan, jossa itse olisimme, jos joku
äkkiarvaamatta lakkauttaisi ympäriltämme painovoiman, avaruuden,
valon tai kuoleman lait. Mitä ne siis tekevät, jos väkivallalla tahi
petoksella tuodaan pesään toinen kuningatar? Luonnontilassa tämä
tapaus ei ole kenties milloinkaan voinut sattua, niin kauan kuin
niitä tässä maailmassa on asuskellut; ovenvartiat ovat sen estäneet.
Kuitenkaan ne eivät joudu ymmälle, vaan kykenevät näin kuulumattoman
asianhaaran sattuessa sovittamaan niin hyvin kuin mahdollista yhteen
kaksi perusaatetta, joita ne kunnioittavat ikäänkuin jumalallisia
käskyjä. Ensimäinen on yhden ainoan emän perusaate, joka ei
milloinkaan horju paitsi siinä tapauksessa, että hallitseva
kuningatar on hedelmätön (ja tällöinkin ainoastaan
poikkeustapauksissa). Toinen on vielä omituisempi; ja jos kohta sitä
ei voi syrjäyttää, on kuitenkin sallittu hiukan sitä sovitella
juutalaisten tapaan. Tämä periaate ympäröi jokaisen kuningattaren
persoonaa, olkoonpa hän kuka tahansa, jonkunmoisella
loukkaamattomuudella. Mehiläisten olisi helppo lävistää vieras
anastaja tuhansilla myrkyllisillä pistimillään. Se kuolisi samassa
hetkessä, eikä niillä olisi enää muuta vaivaa kuin laahata sen ruumis
pesästä pois. Mutta vaikka niillä aina on pistimensä varalla, vaikka
ne käyttävät sitä joka hetki keskinäisissä taisteluissaan,
surmatessaan koirakset, viholliset tahi loiset, _ne eivät milloinkaan
käytä sitä kuningatarta vastaan,_ samoin kuin kuningatar ei
milloinkaan käytä pistintään ihmistä, eläintä tai tavallista
mehiläistä vastaan; kuninkaallista asettaan, joka ei ole suora,
niinkuin työmehiläisten, vaan käyrä niinkuin turkkilainen sapeli, se
paljastaa ainoastaan taistellessaan vertaisensa, se on toisen
kuningattaren kanssa.
Koska nähtävästi ei mikään mehiläinen uskalla ottaa päällensä
suoranaista, veristä kuningattaren murhaa, koettavat ne kaikissa
asianhaaroissa, joissa järjestyksen ja yhteiskunnan menestyksen
vuoksi on välttämätöntä että joku kuningatar saa surmansa,
näennäisesti antaa sen kuolemalle luonnollisen kuoleman leiman; ne
jakelevat rikosta keskenään äärimäiseen asti, niin ettei
rikoksentekijää olekaan. Ne silloin "panevat myttyyn" vieraan
kuningattaren, käyttääkseni mehiläishoitajain teknillistä lausetapaa,
joka merkitsee että ne saartavat sen kokonaan omien lukemattomien ja
toisiinsa painautuneiden ruumiittensa piiriin. Ne muodostavat täten
jonkunmoisen elävän vankilan, jossa ei vanki voi enää liikkua ja
jonka ne ylläpitävät sen ympärillä kokonaisen vuorokauden ajan, jos
asia niin vaatii, siksi kunnes se kuolee siihen nälästä tai tukehtuu.
Jos laillinen kuningatar lähestyy sinä hetkenä ja kilpailijatarta
vainuten näyttää haluavan sitä ahdistaa, niin vankilan liikkuvat
seinät avautuvat hänelle heti. Mehiläiset asettuvat kehään molempien
vihollisten ympärille ja ottamatta tähän outoon taisteluun osaa
seuraavat sitä tarkkaavaisina ja puolueettomina, sillä emä yksin voi
emää vastaan pistimensä paljastaa, sillä ainoastaan sillä, joka
kohdussaan kantaa lähes miljoonan olijan elämää, näyttää olevan
oikeus yhdellä ainoalla iskulla surmata toinen miljoona.
Mutta jos taistelu jatkuu tuloksetta, jos molemmat käyrät pistimet
turhaan luistavat painavia kitiinihaarniskoja pitkin, niin se
kuningatar, oli se laillinen taikka vieras, joka tekee liikkeen
paetakseen, otetaan kiinni, vangitaan ja suljetaan jälleen tuohon
surisevaan vankilaan, siksi kunnes se osottaa aikovansa ryhtyä
uudestaan taisteluun. Sopii lisätä, että tässä tarkotuksessa tehdyt
lukemattomat kokeet osottavat miltei poikkeuksetta, että hallitseva
kuningatar saa voiton, joko senvuoksi, että se, tuntien olevansa
kotonansa, omaistensa piirissä, on rohkeampi ja innokkaampi kuin
toinen, tai senvuoksi, että mehiläiset, vaikka ovatkin puolueettomia
itse taistelun hetkenä, osottavat vähempää puolueettomuutta
vangitessaan toista kuin toista kilpailijatarta, sillä niiden emä ei
näytä ensinkään kärsivän tästä vangitsemisesta, jotavastoin vieras
vankeudesta päästessään miltei aina ilmeisesti on pahoin pideltynä ja
raukeana.