Miksi ne kieltäytyvät unesta, hunajan nautinnosta, rakkaudesta,
niistä viehättävistä joutohetkistä, joista esimerkiksi niiden
siivekäs veli, perhonen, osaa täysin mitoin nauttia? Eivätkö ne voisi
elää niinkuin tämä? Nälkä ei niitä työhön pakota. Kaksi, kolme kukkaa
riittää niiden ravinnoksi, ja kuitenkin ne käyvät kahdessa-,
kolmessasadassa kukassa joka tunti kootakseen aarretta, jonka
suloutta ne eivät saa nauttia. Mitä niitä niin suuri vaiva hyödyttää,
mistä ne saavat niin suuren luottamuksen ja uskon? Onko siis aivan
varmaa, että sukupolvi, jonka hyväksi te kuolette, ansaitsee tämän
uhrauksen, että se on oleva kauniimpi ja onnellisempi, että se on
tekevä jotakin, jota te ette ole tehneet? Näemme teidän päämääränne,
se on yhtä selvä kuin meidän: te tahdotte elää jälkeläisissänne yhtä
kauan kuin itse maapallo, mutta mikä siis tämän suuren päämäärän
päämäärä ja tämän ikuisesti uudistuvan olemassaolon tehtävä on?
Mutta emmekö juuri me turhaan vaivaa itseämme epäilyksillä ja
erehdyksillä, emmekö ole lapsellisia haaveilijoita, jotka kyselemme
teiltä turhia? Vaikka te olisitte kehityksestä kehitykseen tulleet
kaikkivaltiaiksi ja autuaiksi, vaikka olisitte saapuneet korkeimmille
huipuille, joilta hallitsisitte luonnon lakeja, vaikka olisitte
vihdoin kuolemattomia jumalattaria, niin me teiltä yhä kyselisimme ja
tutkisimme, mitä te toivotte, mihin te pyritte, mihin aiotte pysähtyä
ja milloin julistaa olevanne ikävöimisestä vapaat. Me olemme niin
luotuja, ettei mikään meitä tyydytä, ettei meistä millään näytä
olevan itsessään omaa tarkotustansa, ettei mikään näytä olevan
olemassa sinänsä, ilman salattua päämäärää. Olemmeko voineet tähän
päivään asti mieleemme kuvailla ainoatakaan jumalistamme, raaimmasta
järjellisimpään asti, ajattelematta häntä heti toimivaksi,
pakottamatta häntä luomaan tuhansia olijoita ja esineitä, etsimään
tuhansia tarkotusperiä ulkopuolella omaa itseänsä? Tyydymmekö koskaan
edustamaan tyynesti muutamaksi hetkeksi erästä mieltäkiinnittävää
aineen toiminnan muotoa, vaipuaksemme heti kaipauksetta ja
kummastumatta toiseen olomuotoon, siihen, mikä on tajuton,
tuntematon, nukkuva ja ikuinen?