Sitä ei ihminen varmaankaan tekisi, väitettänee; siinä on muka yksi
niitä tosiasioita, mitkä todistavat ettei tässä elinjärjestössä,
kaikista sen ihmeistä huolimatta, kumminkaan ole ymmärrystä eikä
todellista itsetajuntaa. Mitäpä me siitä tiedämme? Lukuunottamatta
sitä sangen luultavaa seikkaa, että toisilla olennoilla on
toisenlainen järki kuin meillä, järki joka saa aikaan hyvin
toisenlaisia, mutta ei silti alempiarvoisia tuloksia, niin
kykenemmekö me, jotka alati pysyttelemme ahtaan inhimillisen
näköpiirimme rajoissa, arvostelemaan kaikkia hengen ilmiöitä? Jos
vain näemme kahden tai kolmen henkilön puhelevan ja viittoilevan
ikkunan takana, kuulematta mitä he toisilleen sanovat, on meidän jo
sangen vaikeata aavistaa heidän ajatuksensa johtolankaa. Luuletteko,
että Mars tai Venus tähden asukas vuoren huipulta katsellessaan
kaupunkiemme kaduilla ja toreilla liikkuvia pieniä, mustia pisteitä,
joita me ihmiset olemme suunnattomassa avaruudessa, liikkeittemme,
rakennuksiemme, kanaviemme ja koneittemme nojalla saisi tarkan
käsityksen järjestämme, siveydestämme, rakkautemme, ajatustapamme,
toivomme laadusta, sanalla sanoen sisimmästä todellisesta
olemuksestamme? Hän tyytyisi merkitsemään muutaman jonkunverran
hämmästyttävän tosiseikan, niinkuin me teemme mehiläisten suhteen,
sekä tekisi siitä luultavasti yhtä epävarmoja ja harhaan vieviä
johtopäätöksiä kuin me.
Joka tapauksessa hänen olisi sangen vaikea keksiä "noissa pienissä,
mustissa pisteissä" se ylevä, siveellinen tahdonsuunta ja ihmeteltävä
yksimielisyyden henki, joka mehiläispesässä ilmenee. "Mihin he
pyrkivät?" kysyisi hän vuosikausia ja vuosisatoja niitä
tarkasteltuaan. "Mihin he tähtäävät? mikä heidän elämänsä keskipiste
ja tarkotusperä on? Ovatko he jonkun jumalan käskyjen alaisia? En näe
mitään, joka heidän askeliaan ohjaisi. Tänään ne näyttävät rakentavan
ja kokoovan kaikenlaisia pikkuisia esineitä huomenna ne jälleen
hävittääkseen ja hajottaakseen. He kuljeksivat sinne tänne,
kokoontuvat ja hajaantuvat, mutta tietämätöntä on, mitä he oikeastaan
haluavat. Heidän elämänsä tarjoo nähtäväkseni monta selittämätöntä
ilmiötä. Niinpä näkee sellaisiakin, jotka eivät juuri ensinkään
liikahda paikaltaan. Heidät tuntee heidän loistavammasta asustaan,
usein he myös ovat muita kookkaampia. He asustavat kymmenen tai
kaksikymmentä kertaa suuremmissa, taidokkaammissa ja ylellisemmissä
asunnoissa kuin muut. Siellä he nauttivat joka päivä tuntikausia,
toisinaan myöhäiseen yöhön saakka kestäviä aterioita. Kaikki, jotka
heitä lähestyvät, näyttävät heitä kunnioittavan. Ravintoaineiden
tuojat tulevat naapuritaloista, vieläpä kaukaa maaseudultakin heille
lahjojansa tarjoomaan. Täytynee kai otaksua, että he ovat
välttämättömän tarpeellisia ja tekevät 'lajille' tärkeitä
palveluksia, jos kohta meidän tutkimuskeinomme eivät vielä ole
antaneet tarkkoja tietoja näitten palveluksien laadusta. Toisia taas
näkee lakkaamatta vaivalloisesti raatavan suurissa taloissa, jotka
ovat täynnä pyöriviä rataksia, pimeissä sopissa, satamien ympärillä
ja pienillä maatilkuilla, joita kaivelevat auringon noususta sen
laskuun saakka. Kaikki saattaa meidät otaksumaan, että tämä
raataminen on rikoksellista. Heidän täytyy näet asua ahtaissa,
likaisissa ja puutteellisissa hökkeleissä. He ovat jollakin
värittömällä kudoksella verhotut. Niin suuri näyttää heidän intonsa
olevan tuohon vahingolliseen tai joka tapauksessa hyödyttömään
työhönsä, että he tuskin suovat itselleen aikaa syömiseen ja
nukkumiseen. Luvultaan on heitä tuhat kertaa enemmän kuin
edellämainittuja. Merkillistä on, että laji on voinut säilyä meidän
päiviimme saakka sen kehitykselle niin epäsuotuisissa olosuhteissa.
Sopii muuten lisätä, että lukuunottamatta tuota omituista kiintymystä
vaivalloiseen työhön he näyttävät sävyisiltä ja kuuliaisilta ja
tyytyvät niiden tähteisiin, jotka nähtävästi ovat rodun suojelijoita
ja kenties pelastajia."
X
Eikö ole hämmästyttävää, että mehiläispesä, jonka täten epäselvästi
näemme ikäänkuin toisen maailman korkeuksilta, jo ensi näkemältä
antaa meille varman ja syvän vastauksen kysymyksiimme? Eikö ole
ihmeteltävää, että sen varmapiirteiset rakennukset, sen tavat ja
lait, sen taloudellinen ja valtiollinen järjestys, sen hyveet,
vieläpä sen julmuudetkin näyttävät meille välittömästi sen aatteen
tai jumalan, jota mehiläiset palvelevat, aatteen tai jumalan, joka ei
ole vähimmin oikeudenmukainen eikä vähimmin järjellinen, minkä voisi
mielessään kuvailla, vaikka se kenties onkin ainoa, jota me emme
vielä ole totisesti palvelleet,--tarkotan tulevaisuutta? Koetamme
joskus ihmiskunnan historiassa arvioida jonkun kansan tai rodun
siveellistä voimaa ja suuruutta emmekä löydä muuta mittakaavaa kuin
sen ihanteen pysyväisyyden ja suuruuden, jota ne tavottavat, ja sen
itsensäkieltäymisen, jolla ne sille antautuvat. Olemmeko useasti
kohdanneet ihannetta, joka olisi suuremmassa määrin Kaikkeuden
pyrkimysten mukainen, joka olisi järkähtämättömämpi, ylevämpi,
epäitsekkäämpi ja selväpiirteisempi, sekä itsekieltämystä, joka olisi
täydellisempi ja sankarillisempi?