VI

Ensi kertaa pesää avatessaan tuntee miltei samaa jännitystä kuin jos

häpäisisi jotakin tuntematonta, jossa kenties piilee pelottavia

yllätyksiä, esimerkiksi jos rikkoisi haudan rauhaa. Mehiläisten

ympärille on kutoutunut tarusto, joka puhuu uhkauksista ja vaaroista.

Mieleen on jäänyt kiusallinen muisto niiden pistoksista, joista

aiheutuva tuska on siksi erikoista laatua, ettei sitä voi mihinkään

muuhun verrata, leimahtava kuiva kipu, niin sanoakseni jonkunmoinen

erämaan liekki, joka leviää haavotettuun jäseneen, ikäänkuin jos nämä

auringon tyttäret olisivat isänsä kiihtyneistä säteistä imeneet

räjähyttävää myrkkyä voidakseen sitä vaikuttavammin puolustaa niitä

suloaarteita, joita ne hänen ehtoisina hetkinään kokoovat.

Totta on, että pesä silmänräpäyksessä muuttuu urhoollisuuden ja vihan

palavaksi pensaaksi, jos sen varomattomasti avaa joku, joka ei tunne

eikä kunnioita asujanten luonnetta ja tapoja. Mutta tuskinpa on

mitään, jota voisi nopeammin saavuttaa kuin tuon vähäisen

taitavuuden, jota tarvitsemme voidaksemme pesää rangaistuksetta

käsitellä. Tarvitaan vain hiukan savua, jota sinne oikeaan aikaan

puhalletaan, paljon kylmäverisyyttä ja lempeyttä, ja nuo hyvin

varustetut työmehiläiset sallivat ryöstön tapahtua ajattelemattakaan

käyttää pistintänsä. Ne eivät tunne herraansa, niinkuin on väitetty,

ne eivät pelkää ihmistä, mutta tuntiessaan savun katkun ja

huomatessaan nuo levolliset liikkeet, jotka hapuilevat niiden

asunnossa niitä itseään uhkaamatta, kuvittelevat ne mielessään, ettei

ole kysymys suuren vihollisen hyökkäyksestä, jota vastaan saattaisi

puolustautua, vaan luonnon voimasta tai mullistuksesta, johon on

viisainta alistua. Ne eivät ryhdy turhaan taisteluun, vaan sen sijaan

ne tahtovat, täynnä viisautta, joka erehtyy sen tähden, että se

katsoo liian kauas, pelastaa ainakin tulevaisuuden. Ne syöksyvät

senvuoksi hunajavarastoon ammentaaksensa siitä ja kätkeäksensä

itseensä ravintovaroja, joiden avulla voivat muualla, missä tahansa

ja heti paikalla, perustaa uuden yhteiskunnan, jos entinen hävitetään

tai jos niiden on pakko se jättää.

Mehiläisten elämä · 第 10 / 116 题