Kaikkialla maassa oli junia kulussa itää kohti, täynnä
"tuplajuulaisia", kommunisteja, rauhanaatteen kannattajia ja
anarkisteja ja satoja muunlaisia bolshevikeja. Heidät pantiin
laivaan ja lähetettiin Venäjää kohti -- laivaa kutsuttiin "punaseksi
arkiksi", ja punikki-puhujat nostivat kauhean elämän, ja muuan
punikki-pappi vertasi "punasta arkkia" Mayfloweriin! Washingtonissa
oli joku punikki virkamiehenä, ja tämä sai aikaan paljon harmia
ja peruutti koko joukon karkottamismääräyksiä, näiden joukossa
sellaisia, joita Petteri kovalla työllä oli saanut karkotetuksi. Tämä
tietystikin harmitti suuresti Petteriä ja hänen vaimoaan; ja tämän
lisäksi tuli toinenkin jupakka, joka oli vieläkin nöyryyttävämpi.
American Cityssä kutsuttiin koolle "vaaleanpunanen" joukkokokous
panemaan vastalauseita näitä karkotuksia vastaan. Guffey sanoi että
hyvin luultavaa oli että viranomaiset sekautuvat kokouksen menoon ja
että Petterin on mentävä mukaan osottamaan salapoliiseille oikeat
punikit, joita kokoukseen tulisi. Tämän toimeenpano oli annettu
poliisilaitoksen salapoliisille, jonka nimi oli Garrity ja joka
oli "pommi-joukkion" päämies; mutta tämä mies ei tiennyt näistä
asioista paljoa ja hänen tapanansa oli tuon tuostakin tulla Petterin
luo saamaan neuvoja. Nyt kun hänen hallussaan ja vastuunalaisenaan
oli koko tämä kokous, pyysi hän Petteriä tulemaan puhujalavalle
istumaan hänen kanssaan, ja Petteri meni. Siellä oli suuri joukko
läsnä -- monta kuukautta tukahduksissa ollut punikkiraivo näytti nyt
ryöppyävän villinä ja vapaana. Siellä oli puhujia, hyvinpuettuja
ja nähtävästi kunniallisia miehiä, joita ei voinut erottaa maan
hallitsijoista, mutta jotka tulivat puhujalavalle ja lausuivat
mitä kapinallisimpia lauseita, tuomitsivat hallitusta, tuomitsivat
ankarasti Venäjän saartoa, ylistivät Venäjän bolshevikihallitusta,
ja selittivät että henkilöt, jotka menivät "punasessa arkissa",
olivat onnellisia, sillä he pelastuivat sorron ja tyranniuden maasta
vapauden maahan. Ja joka lauseen perästä täytyi puhujan lopettaa
hetkeksi kuulijakunnan mielihyvän ilmaisujen takia.
Ja mitä voi irlantilais-katoolinen salapoliisi-parka ajatella
tuollaisesta! Nytkin juuri sanoi eräs puhuja; "Milloin tahansa mikään
hallituksen muoto muuttuu vahingolliseksi näille tarkotuksille, on
kansalla oikeus muuttaa taikka poistaa se ja perustaa uusi hallitus,
perustaen sen sellaisille periaatteille ja järjestäen sen vallan
sellaiseen muotoon, jotka sen mielestä näyttävät parhaimmilta
takaamaan heille turvallisuuden ja onnellisuuden." Garrity
kääntyi Petteriin: "Mitäs tuosta mietit?" sanoi hän, hyvänsuovat
irlantilaiset kasvot suuttumuksen halventamina.
Petteri mietti että tuo jo menee yli laitojen. Petteri tiesi että
tuhansia miehiä ympäri Amerikan oli lähetetty vankilaan lausuttuaan
paljon viattomampaa. Petteri oli lukenut useita eri määräyksiä, joita
oli tullut Yhdysvaltain prokuraattorin virastosta, ja tiesi oikein
virallisesti että tuollaista ei saanut missään tapauksessa antaa
kenenkään sanoa, kirjottaa eikä edes ajatella. Ja niin sanoi Petteri
Garritylle: "Tuo mies on jo mennyt liian pitkälle. Paras on että
vangitset hänet." Garrity antoi merkin miehilleen, jotka hyppäsivät
puhujalavalle ja vangitsivat puhujan ja kaikki muutkin puhujat sekä
komensivat väkijoukon ulos kokoussalista.
Kokouksessa oli läsnä pari sataa salapoliisia ja kapulajussia
täyttämässä Garrityn määräyksiä, ja he ajoivat kapuloillaan
väkijoukon ulos ja veivät puhujat vankilaan poliisiautoilla. Sitten
Petteri meni Guffeyn konttoriin ja kertoi mitä hän oli tehnyt --
ja sai sellaisen vastaanoton, joka elävästi muistutti sitä kertaa,
kun Guffey luki hänelle Nell Doolinin kirjeen! "Kenenkäs luulet
vanginneesi?" huusi Guffey. "Hän on erään Yhdysvaltain senaattorin
veli! Ja mitä sinä luulet hänen sanoneen? Hän luki muutaman lauseen
itsenäisyysjulistuksesta!"
Tämä ei Petterille "mennyt päähän"; hän oli aivan sekasin. Voiko
rikkoa lakeja vain sen vuoksi, että sattui olemaan Yhdysvaltain
senaattorin veli? Ja mitä vaikutti se, että jokin lause oli
itsenäisyysjulistuksessa, kun se kerran oli sangen kapinallinen ja
vaarallinen? Tästä tapahtumasta saivat Guffeyt ja poliisilaitokset
niin kovin paljon pilkkaa osakseen, että he kutsuttivat kaikki
miehensä eteensä ja pitivät heille esitelmän selostaen, mitä ei saa
ja mitä saa tehdä punikkeja jahdatessa, ketä ei saa vangita missään
tapauksessa ja mitä ei voida estää ihmisiä sanomasta. Esimerkiksi
eihän suinkaan voitu vangita ketään siitä, että siteerasi raamattua.
"Mutta herra jumala, Guffey," huusi muuan miehistä, "pitääkö meidän
jokaisen osata raamattu ulkoa?"
Nauraa hohotettiin. "Ei", myönsi Guffey, "mutta olkaa kuitenkin
varovaisia älkääkä vangitko ketään sellaista, jonka puhe tuntuu
lainatun raamatusta."
"Mutta perkele vieköön", sanoi eräs miehistä, joka sattui olemaan
entinen pappi. "Tuo panee meidät tiukemmalle kuin vankila!
Tiedättekö, mitä kaikkea raamatussa on!"
Ja hän alkoi sanelemaan raamatunlauseita, ja Petteri kuuli ja
mietti ettei hän ole koskaan kuullut yhdenkään bolshevikin puhuvan
sopimattomampia kuin tuo. Se sotki yhä enemmän tätä punikki-ongelmaa,
sillä Guffey sanoi että missään tapauksessa ei saa raamatun sanoja
rangaista. "Winnipegissä, Canadassa", sanoi hän, "vangittiin
pappi, joka lainasi kaksi lausetta profeetta Esaiasta, mutta
lopulta oli viranomaisten annettava papin mennä rauhassa." Samoin
oli itsenäisyysjulistuksen laita, ei ketään voitu vangita sen
lukemisesta, vaikka se kuuluisi kuinka kapinalliselta tahansa. Ja
samoin oli perustuslainkin laita, senkin osan, jossa puhuttiin
ihmisten oikeuksista, jossa sanottiin että jokainen Amerikassa saa
tehdä juuri niitä, joiden tekemisestä Guffeyn virasto lähetti ihmisiä
vankilaan!
Tämä tuntui kovin nurinkuriselta; mutta Guffey selitti näin
tehtävän politillisten seikkain vuoksi. Jos viranomaiset menisivät
näissä hommissa liian pitkälle, niin punikit saisivat vaaleissa
paljon ääniä ja ehkä valtaisivat hallituksenkin käsiinsä, ja missä
silloin oltaisiin? Petteri ei ollut tähän saakka koskaan lainannut
minkäänlaista huomiota politiikalle, mutta sekä hän että Gladys
havaitsivat tämän esitelmän perästä että heidän on laajennettava
näkökantaansa. Yksistään siinä ei ollut kyllin, että punikkeja
heitettiin tyrmään ja halottiin heidän pääkallojaan, vaan piti
lisäksi pitää yleisö myötätuntoisena näille toimille, piti saada
yleisö käsittämään että se oli aivan välttämätöntä, piti yhäti ja
aina pitää yllä niinsanottua "propagandaa", jotta yleisö olisi täysin
selvillä näiden elukkain ruokottomuudesta ja heidän tarkotustensa
vaarallisuudesta.
Mies, joka käsitti tämän kaikkein selvemmin, oli maan prokuraattori,
ja Guffey esitelmässään huomautti että hänen toiminnassaan on
kaksi eri puolta. Hän ei ainoastaan työskennellyt tuhotakseen
kommunistipuolueen ja kommunistisen työväenpuolueen ja lähettääkseen
niiden jäsenet vankilaan, vaan hän käytti suuren osan virastonsa
varoista täyttämään koko maan loppumattomalla propaganda-tulvalla,
jotta ihmiset pysyisivät peloissaan punikkisalaliittojen takia.
Nytkin oli prokuraattorin miehiä American Cityssä työskentelemässä
niiden tietojen nojalla, joita heille Guffeyn virasto antoi,
ja joka viikko piti prokuraattori jossain puheen tai julkaisi
lausunnon sanomalehdissä, kertoen uusista pommijuonista ja uusista
salaliitoista hallituksen tuhoamiseksi. Ja miten kierä hän osasikaan
olla! Hän otatti valokuvia kaikkein pahimman näköisistä punikeista,
kun nämä olivat olleet vankilaan sulettuina parisen viikkoa eivätkä
olleet voineet ajella partaansa ja sitä paitsi olivat suutuksissaan
"kolmannen asteen" kidutusten perästä. Näitä valokuvia asetettiin
paperille ja varustettiin allekirjoituksella: "Tällaiset miehet
haluaisivat hallita teitä." Kymmenelle tuhannelle sanomalehdelle
lähetettiin näitä ja yhdeksän tuhatta yhdeksän sataa julkaisi ne,
ja seuraavana aamuna halusi yhdeksänkymmentä yhdeksän miljoonaa
amerikalaista murhata kaikki punikit. Niin hyvin oli tämä suunnitelma
onnistunut, että prokuraattori luuli että hänet nimitetään
presidentin ehdokkaaksi sen takia, ja hänen virastonsa kaikki osat
työskentelivät siihen suuntaan.
Yli koko maan tekivät suurliikemiesten toimistot samaa. Amerikan
Cityn "Amerikan kehitysliitto" julkaisi kokosivun ilmotuksia
"Timesissa", Eldoradon "kotiliesi-yhdistys" julkaisi kokosivun
ilmotuksia Eldorado "Timesissa" ja "patrioottien puolustus-legioona"
teki samoin Flagland "Bannerissa." Kaikkien politillisten
ehdokkaiden entisyys tutkittiin tarkoin ja jos löydettiin jotakin
vaalenpunaiseenkaan vivahtavaa, ryhtyi Guffeyn toimisto puuhiin
asettelemalla ehdokkaan tielle ansoja, ja liikemiehet kokosivat
suuria vaalirahastoja, joiden avulla saatiin näistä ehdokkaista
vaaleissa voitto. Näin tehtiin, ja Guffey terotti miestensä mieliin
tämän toiminnan tärkeyttä ja varotti tekemästä mitään, joka olisi
omiaan vahingoittamaan tällaista politiikkaa ja propagandaa lain ja
järjestyksen hyväksi.