Petteri lähti pois Guffeyn toimistosta vakavana, havaiten ensi
kerran elämässään Vastuunalaisuutensa äänestäjänä, niin, ja toisten
äänestäjien paimenena. Petteri myönsi vaimonsa olevan oikeassa, kun
tämä sanoi Petterin näkökannan näihin saakka olleen liian ahtaan;
hänen käsityksensä kätyrin toiminnasta oli vanhanaikainen, ennen
sotaa vallinneisiin olosuhteisiin sopiva. Nyt hänen on käsitettävä
että maailma on muuttunut; tässä uudessa maailmassa, joka on tehty
turvalliseksi kansanvallalle, oli se kätyri ja urkkija, joka oli
yhteiskunnan oikea herra ja hallitsija, sivistyksen kunniavahti.
Petterin ja hänen vaimonsa täytyy nyt ottaa tämä uusi osa ja
valmistaa itsensä siihen sopiviksi. Luonnollisestikaan eivät
persoonalliset edut tulleet kysymykseenkään, mutta tuli kuitenkin
ottaa huomioon sekin seikka että tästä korkeammasta osasta on heille
suuri etu; he voivat nyt kohota maailmassa ja tavata parempia
ihmisiä. Viisi tai kuusi vuotta nuorta elämätään oli Gladys viettänyt
hienoston kynsien puhdistamiseen ja heidän valkosten, pehmeiden
käsiensä pitelemiseen; ja aina oli hänen rinnassaan kytenyt sen
päätöksen hehku, että vielä jonakin päivänä hänen tulee kuulua tähän
hienostoon, ei enää palvelijana, vaan vertaisena, jolloin sen sijaan,
että hän piteli heidän käsiään, hekin pitelisivät hänen.
Nyt oli tullut tämä tilaisuus. Gladys jutteli suunnitelmastaan
Guffeylle, joka hyväksyi sen ja lupasi puhutella "Amerikan
kehitysliiton" sihteeriä, Billy Nashia; niin hän tekikin, ja
seuraavalla viikolla ilmotti American City "Times" että Bethlehem
kirkon miesten raamatun luku-seuralla tulee ensi sunnuntaina olemaan
sangen mielenkiintoinen kokous. Siellä tulee pitämään puheen
eräs hallituksen "peitteen alla työskentelijä", entinen punikki,
joka useita vuosia oli ollut mitä vaarallisin agitaattori, mutta
oli havainnut olevansa väärässä ja tehnyt parannuksen, tekemällä
palveluksia hallitukselle äskeisissä I.W.W.-läisiä vastaan käydyissä
jutuissa.
Bethlehem kirkko ei nyt kyllä ollut paljon pirukaan, olihan vain
tuommoinen vähemmän huomattu lahko kuin holirollaritkin; mutta Gladys
oli päätellyt viisaasti että vuoren huipulle ei saa koettaa kiivetä
yhdellä harppauksella. Petterin tulee ensin "koettaa lääkettään
koiralle", ja jos hän epäonnistuu, niin ei siitä johdu suurtakaan
vauriota.
Mutta Gladys teki työtä tämän luennon hyväksi aivan yhtä kovasti
kuin jos kysymyksessä olisi ollut hienompikin seura. Hän kulutti
monta päivää pukunsa ja Petterin puvun laittelemiseen, ja hän kulutti
kokonaisen päivän "kehittämään kauneuttaan", ja viimeinen tunti kului
peilin edessä viimeistelyihin ja Petterin "kauneuden kehittämiseen."
Kun Mr. Nash aivan omassa persoonassaan esitti hänet pastori Zebediah
Mugginsille, ja kun tämä toisen tulemisen apostoli tuli puhujalavalle
ja esitti Petterin puhumaan tuolle suurelle työläis-kuulijakunnalle,
oli Gadys niin täynnä riemua, että sen pakkokeinoin tukahduttaminen
teki kipeää.
Petteri luonnollisestikaan ei onnistunut moitteettomasti.
Hän takertui pari kolme kertaa ja änkötti ja kompasteli eikä
kuolemakseenkaan muistanut mitä pitikään sanoa, mutta hän muisti
aina vaimonsa neuvon -- kun takerrut, niin hymyile ja selitä ettet
vielä koskaan ennen ole pitänyt puhetta. Ja niin kävi kaikki hyvin,
ja miesten raamatun lukuseura oli kauhuissaan tämän entisen punikin
ja nykyisen lain ja järjestyksen vartijan uskomattomien paljastusten
takia. Ja seuraavalla viikolla pyydettiin Petteriä taaskin puhumaan
-- tällä kertaa "nuorten pyhimysten liitolle" -- ja kun hän oli
onnistunut jo paremmin siellä, esitelmöi hän ilmotusten kirjottajien
yhdistykselle ja sitten "korppu- ja juusto-klubille." Tällöin hän
jo oli tottunut toimeensa, hänen maineensa levisi nopeasti, ja
lopulta tuli voiton hetki -- häntä pyydettiin pitämään esitelmä
"ystävyysseuran" kokouksessa, joka seura oli jumalallisen säälin
kirkon kannatus-yhdistys!
Tämä oli päämäärä, mihin Petterin vaimon silmät olivat tähdänneet.
Tämä oli kerta, josta kaikki riippui, ja Petteriä valmistettiin ja
harjotettiin ihan väsyksiin saakka. Heidän kotinsa oli vain muutaman
kadunristeyksen päässä kirkosta, mutta Gladys selitti että heidän on
välttämättä mentävä autolla, ja kun he saapuivat kirkon alakerrassa
olevaan kokoushuoneeseen ja tuo melkein englantilainen herrasmies,
pastori de Willoughby Stotterbridge, kätteli heitä, tiesi ja tunsi
Gladys että hän nyt oli saapunut unelmiensa perille. Pappi itse
omassa korkeassa persoonassaan saatteli hänet puhujalavalle, ja kun
hän oli esittänyt Petterin puhumaan, istuutui hän Gladysin viereen,
näin leimaten hänet yhteiskunnalliseksi vertaisekseen.
Ja koska Petteri oli jo oppinut esitelmänsä ulkoa, oli päässyt
selville siitä, mille nauretaan, mille itketään ja mikä saa
aikaan isänmaallisen käsien taputuksen, onnistui hän mainiosti.
Esitelmänsä perästä hän vastaili kysymyksiin, ja kaksi Billy Nashin
konttorityöläistä möi "Amerikan kehitysliiton" jäsenkortteja,
jäsenmaksut viisi dollaria vuosi, elinikäinen jäsenyys kaksi sataa
dollaria. American Cityn ylimmän kermakerroksen jäsenet puristivat
Petteriä kädestä ja kehottivat häntä jatkamaan alkamaansa suuntaan --
hänen maansa tarvitsee häntä. Seuraavana aamuna oli pitkä kertomus
hänen puheestaan "Timesissa", ja sitä seuraavassa numerossa oli
toimitusartikkeli hänen tekemistään paljastuksista, ja punaisena
lankana siinä: "Liittykää Amerikan kehitysliittoon."