Petteri Gudge oli usein mukana näillä metsästysreissuilla. Ihme
kyllä, Petterin mieli oli samanlainen kuin noiden sotilaspoikien,
jotka eivät olleet nähneetkään sotaa. Petteri oli lukenut sotauutisia
viisi vuotta, mutta ei ollut saanut tapella; ja nyt hän havaitsi että
hän halusi tapella. Ennen hän ei lainkaan halunnut tapella, sillä
hän olisi joutunut vaaraan tulla haavotetuksi tai tapetuksi; mutta
nyt ei ollut enää mitään sellaista vaaraa, ja nyt voi tappelemisesta
nauttia. Entisinä aikoina olivat ihmiset sanoneet häntä
pelkuriraukaksi ja hän oli itsekin uskonut sen; mutta nyt hän huomasi
ettei se ollutkaan totta; hän oli yhtä urhoollinen kuin yksikään koko
joukosta.
Oikea asianlaita oli se, että Petterillä ei ollut ollut hauskaa
nuoruudessaan, hän ei ollut oppinut, niinkuin kauppakamarin ja
kauppiasten ja tehtailijain liiton nuoremmat jäsenet, lyömään pientä
valkosta palloa erilaisilla nuijilla ympäri kenttää. Petteri oli
kuin liikemies, jolla ei oikeastaan ollut ollut mitään lapsuusaikaa,
ja vanhempana lääkärin määräyksestä alkaa harjottaa jotakin
urheilua. Petterin urheiluksi tuli pistää revolveri takataskuunsa
ja ottaa patukka käteensä sekä hyökätä johonkin huoneeseen, jossa
kolmekymmentä tai neljäkymmentä venäläistä partoineen päivineen
koetti ottaa selvää englanninkielen ongelmoista. Petteri kiljasi ja
näki niiden hädissään juoksevan sinne tänne, jolloin hän seurasi
kintereillä ja iski patukallaan jokaista päätä, minkä ulottuville
tuli, ja jollei päitä ollut näkösällä, iski hän ympärilleen niin
kauvan, että taaskin löysi jonkun pään. Erikoista nautintoa tuotti
hänelle, jos hän sai heitä heitetyksi portaita alas mullin mallin;
ja jos hän sai heitä viskotuksi ikkunoista, oli se vieläkin
virkistävämpää ja hän huusi ja kirkui riemusta. Hän oppi joitakin
heidän huudahduksistaan -- ulkomaalaista pötyä, mitä lie ollut -- ja
hän kirosi heitä heidän omalla kielellään. Hänen luonteessaan oli
koko joukon apinaa, ja kun hän oppi tuntemaan näitä ihmisiä paremmin,
alkoi hän matkia heidän kädenliikkeitään ja kauhistuksen ilmeitä
ja sai koko huoneentäyden "kapulajusseja" nauraa hohottamaan aivan
katketakseen. Oli eräs kuuluisa liikkuvien kuvien komeljanttari,
jolla oli suuret juhlat, ja Petteri matki tämän käyntiä, laahustellen
jonkun hikipajatyöläis-paran luo potkasten häntä takapuoleen tai
astuen hänen varpailleen ja samalla sylkästen häntä vasten kasvoja.
Joten "kapulajussit" rupesivat pitämään hänestä tavattomasti, ja
pakottivat tulemaan kanssaan joka retkelle.
Myöhemmin, kun hallitus rupesi murskaamaan kommunistipuoluetta ja
kommunistista työväenpuoluetta, kasvoi Petterin maine ja suosio.
Sillä nyt, hyökkäysten ja pieksäjäisten lisäksi, salapoliisit ja
urkkijat ja "kapulajussit" paimensivat noiden järjestöjen jäseniä
sadottain vankilaan ja "tutkivat" heitä. Ja aina tarvittiin Petteriä
näissä; hänen tietonsa punikeista teki hänet välttämättömäksi ja
hänestä tuli koko toiminnan pää. Oli järjestetty "Pätkä" Guntonin
ja muiden kätyrien kautta että kommunistipuolue ja kommunistinen
työväenpuolue pitivät kokouksiaan samana iltana yli koko maan; ja
seuraavana aamuna ilmotettiin suurella riemulla sanomalehdissä koko
maailmalle että kaikkiin kokouksiin oli hyökätty jokapaikassa samalla
hetkellä ja tuhansia kommunisteja pantu vankilaan. American Cityssä
oli Yhdysvaltain hallitus vuokrannut suuren huoneuston, joka oli
Guffeyn konttorin yhteydessä, ja pitkin yötä ja vielä seuraavana
aamunakin tuotiin joukottain vangituita punikkeja, kunnes niitä oli
enemmän kuin neljäsataa. Heidät sullottiin näihin huoneisiin, joissa
ei ollut kylliksi tilaa heidän edes istua lattialle; ja tietysti
siellä vallitsi kamala hälinä, kirouksia ja rusikoitujen ihmisten
valituksia, sekä löyhkä, joka veti vertoja eläintarhan apinahäkin
löyhkälle.
Vankeja pidettiin näissä huoneissa useita viikkoja ja yhä vain
tuotiin lisää; heitä oli niin paljon, että naiset oli pakko
eristää -- heidät asetettiin käymälöihin. Useat vangeista tulivat
sairaiksi, tai olivat olevinaan sairaita, useat heistä tulivat
hulluiksi, tai olivat tulevinaan hulluiksi, useat heistä kuolivat,
tai olivat kuolevinaan. Ja tietenkin salonki-punikit ja muut
radikaalit ulkopuolella nostivat hirveän elämän. Heillä ei ollut
enää sanomalehtiä eivätkä he enää voineet pitää kokouksia, ja kun
he yrittivät levittää lentolehtisiä, ottivat postiviranomaiset ne
takavarikkoon; mutta kaikesta huolimatta he onnistuivat herättämään
huomiota, ja Petterin urkkijat ilmottivat, ketä ne ovat, ja Petteri
suunnitteli uusia hyökkäyksiä, ja taaskin tuotiin lisää vankeja.
Muutaman "pommijutun" yhteydessä, joka oli saatu ilmi idässä,
oli löydetty hitunen vaaleanpunasta paperia, jota oli käytetty
lentolehtisten painamiseen tai räjähdysaineiden käärepaperina,
ei oltu aivan varmoja tästä. Kuitenkin nuo salaiset toimistot,
joista Guffeyn oli yksi, jakoivat tätä samaa paperia ympäri maan,
ja joka kerta kun haluttiin tuhota joku punikki, löydettiin tätä
"vaaleanpunasta paperia" hänen hoteistaan, ja sanomalehdet haukkuivat
häntä katalaksi salaliittolaiseksi, joka lähettelee helvetinkoneita
postin kautta.