I.W.W. liitto oli taaskin alkanut toimia American Cityssä, ja
olivatpa jo uskaltaneet avata huoneustonsakin. Petteri ei uskaltanut
itse mennä sinne, mutta hän opetti kahta McGivneyn hänelle tuomaa
nuorta miestä puhumaan ja ajattelemaan niinkuin I.W.W.-läiset
puhuvat, ja hän myöskin neuvoi, miten näiden luottamuksen voi
saavuttaa. Ei kulunut pitkää aikaa ennenkuin toinen näistä oli
liiton osaston sihteeri; ja Petteri, joka johti heidän toimintaansa,
sai kaksi kertaa viikossa raportin siitä, mitä "tuplajuulaiset"
suunnittelivat ja toimivat. Petteri ja Gladys paraikaa olivat
suunnittelemassa uutta pommijuttua, joka kohdistaisi yleisen huomion
näihin vaarallisiin miehiin, kun Petteri eräänä aamuna otti käsiinsä
sanomalehden ja havaitsi että suotuisa kohtalo oli antanut hänen
vihollisensa hänen käsiinsä.
Kaukaisen pohjoislännen tukkityömailla, pienessä Centralian
kaupungissa, oli "tuplajuulaisten" huoneusto hävitetty aivan niinkuin
American Cityssäkin. He laittoivat itselleen toisen kokoushuoneen,
ja taaskin kauppakamarin ja kauppiasten ja tehtailijain liiton
jäsenet pitivät salaisen kokouksen, jossa päätettiin tuhota
kaikki "tuplajuulaiset." Nämä vetosivat viranomaisiin ja pyysivät
suojelusta, ja kun heiltä kiellettiin lakien turva, laativat he
lentolehden ja vetosivat yleisöön. Mutta liikemiehet panivat
suunnitelmansa käytäntöön. He laittoivat aselevon vuosipäiväksi
takasin palanneiden sotilaiden paraatin, ja he johtivat tämän
paraatin syrjään oikealta tieltään, jotta se kulkisi I.W.W. liiton
huoneuston ohitse. Muutamat innokkaimmista kantoivat käsissään köysiä
osotukseksi, mikä oli tarkotuksena; kulkue pysäytettiin huoneuston
kohdalle, kiljastiin ja alettiin hyökätä huoneustoon. Ovi lyötiin
mäsäksi ja alettiin tunkea sisälle, jolloin "tuplajuulaiset" alkoivat
ampua sisäpuolelta tappaen useita kulkueen osanottajista.
Silloin roskajoukko luonnollisesti tuli raivoisaksi. Huoneustossa
olijat piestiin, jotkut tunnottomiksi; heidät heitettiin vankilaan,
piestiin ja kidutettiin, ja eräs heistä otettiin vankilasta,
vietiin pois automobiililla, ja sen jälkeen kuin hänelle tehtiin
sama raaka ruokottomuus kuin Shawn Bradylle tehtiin, hirtettiin
hänet erääseen siltaan. Luonnollisesti pidettiin huoli siitä, että
sanomalehdille tuona iltana lähetettiin oikeat uutiset tapahtumasta;
ja seuraavana aamuna koko Amerika luki, miten joukko "tuplajuulisia"
oli asestautunut pyssyillä, piilottautunut I.W.W. liiton huoneuston
katolle ja kylmäverisesti ammuskellut aseettomien, takasin
palanneiden sotilasten rauhalliseen kulkueeseen.
Koko maa tuli villiksi, ja Guffeyt ja McGivneyt ja Gudget ympäri
Yhdysvaltoja käsittivät että heidän hetkensä oli lyönyt. Petteri
neuvoi American Cityn I.W.W. liiton osaston sihteeriä kutsumaan
siksi illaksi kokouksen hyväksymään päätöslauselman, jossa sanottiin
Centraliasta saapuneet uutiset valheiksi. Samalla kertaa muuan
toinen Guffeyn miehistä, entinen armeijan upseeri, joka vieläkin oli
sotilaspuvussa, sai aikaan että American Legionan kokous määrättiin
pidettäväksi; hän piti hurjan puheen entisille sotilaille, ja noin
yhdeksän tienoissa illalla nelisenkymmentä heistä lähti liikkeelle
ja asestettuina autoista otetuilla raskailla rauta-aseilla hyökkäsi
I.W.W. liiton huoneustoon, huitoen siellä olijoita päihin aseillaan
ja pakottaen toiset hyppäämään ulos ikkunasta, josta johtui että
useat taittoivat jalkansa. Seuraavana aamuna selosti American City
"Times" tapausta riemun huudahduksilla, ja piirilakimies Burchard
antoi julistuksen, jossa sanottiin että ei tultaisi tekemään
yritystäkään rangaista sotilaspoikia; "tuplajuulaisethan" olivat
vaatineet "suoraa toimintaa", ja nyt he olivat saaneet sitä, ja
arvella voi että he nyt ovat tyytyväisiä.
Sitten American Legionan jäsenet, tämän hyväksymisen kannustamina ja
Guffeyn entisen upseerin yllyttäminä, alkoivat järjestelmällisesti
tuhota jokaisen radikalien kokouspaikan kaupungissa. "Clarionin"
konttori hävitettiin taas ja sosialistiosaston huoneusto, ja
tonnittain otettiin kirjallisuutta takavarikkoon. Pari kirjakauppaa
tuhottiin, jonka jälkeen nämä entiset sotilaat jakautuivat pienempiin
ryhmiin ja tarkastivat jokaisen lehtimyymälän kaupungissa, ja
missä tahansa löydettiin punikki-julkaisuja, niinkuin "Nation" tai
"New Republic", revittiin ne ja myyjiä uhkailtiin vankeudella. He
hyökkäsivät kirjallisuusseuraan, jonka nimi oli "Ruskin Club" ja
jossa tavallisesti ei ollut muita kuin ystävällisiä vanhahkoja
naisia, jotka säikäyksestä tulivat miltei mielipuoliksi. He löysivät
"Venäjän kansanklubin", joka tähän saakka oli säästynyt, sillä
se oli kasvatuksellista laatua, pelkästään sivistyspyrinnöitä
varten. Mutta luonnollisestikaan ei nykyään voitu luottaa kehenkään
venäläiseen -- kaikkihan ne olivat bolshevikeja, tai jolleivät ole,
niin niistä kuitenkin tulee, joka oli sama asia; ja niinpä Guffey
järjesti hyökkäyksen tähän rakennukseen, ja pari sataa venäläistä
piestiin, heitettiin alas portaista tai ikkunoista ulos, ja eräältä
vanhanpuoleiselta matematiikan opettajalta lyötiin pääkallo halki ja
muutamalta soitannon opettajalta hampaat suusta.
Oli useita miljoonia nuoria amerikalaisia, joille oli annettu
sotilaspuku ja kivääri, opetettu ampumaan ja käyttämään pistintä,
eivätkä he kuitenkaan olleet saaneet tapella. Nämä miehet olivat
luonnollisesti tappeluhaluisia, ja tässä oli heillä nyt hyvä
tilaisuus. Se oli ainakin yhtä hauskaa kuin juoksuhaudoissa oli, eikä
hetikään niin vaarallista. Kun punikkien huoneustoihin hyökkääjät
tulivat takasin retkiltään, ei ollut ketään kateissa, ei tarvinnut
sähköttää kenenkään vanhemmille että poika on kaatunut. Jotkut
nöyräpäiset naiset haalivat kokoon kulkueen pannakseen vastalauseen
Venäjän saartoa vastaan; nuo isänmaan puolustajat kävivät näiden
naisten kimppuun, tuhosivat heidän lippunsa ja repivät vaatteet
kappaleiksi heidän yltään, jonka jälkeen poliisit korjasivat
vankilaan sen, mitä heistä jälellä oli. Sattui että eräs tunnettu
"sportti" -- se on, kilpa-ajopeluri -- tuli paikalle ja hänellä
oli punanen kaulaliina, ja kulkueeseen hyökkääjät, luullen häntä
bolshevikiksi, takoivat hänet puolikuolleeksi. Tällainen herätti
vastenmielisyyttä ihmisissä, joiden mielestä oli epäviisasta rikkoa
liian monta lakia lain ja järjestyksen nimessä, joten piirilakimiehen
virasto vannotti nuoret sotilaspojat apulaissheriffeiksi ja antoi
heille virkamerkin, joten kaikki oli taas laillista ja aivan
paikallaan.