Ja yhtä hartaasti kuin Gladys Frisbie Gudge ihaili rikkaita, yhtä
hartaasti hän halveksi köyhiä. Jos hänet pani tiukalle, niin myönsi
hän että täytyi olla köyhiäkin; hienostoa ei voinut olla, jollei
ollut laajaa kerrosta epähienostoa. Köyhät olivat paikallaan; mutta
Gladys ei hyväksynyt sitä, että köyhät pyrkivät pois paikaltaan
tai arvostelivat parempia ihmisiä. Hänellä oli sana, millä hän
nimitti kaikkea, jota hän halveksi, ja tuo sana oli "alhainen";
hän käytti sitä sanaa ihmisistä, joita ei halunnut tavata, ja hän
käytti sitä korjatessaan Petterin tapoja tai tuomitessaan hänen
ostamansa hatun. Olla "alhainen" oli samaa kuin olla kirottu, ja
kun Gladys näki ihmisiä, jotka olivat epäilemättä "alhaisia" ja
uskalsivat olettaa olevansa yhtä hyviä kuin muutkin, niin piti
Gladys tätä persoonallisena solvauksena ja hän tuli kostonhimoiseksi
ja armottomaksi heitä kohtaan. Jokainen tällainen sai hänen
persoonallisen vihansa, ja paljoa korkeamman ja jalomman olennon
vihan kuin hänen persoonansa olikaan, sen olennon vihan, miksi hän
pyrki, hänen aatteensa vihan.
Petteri oli ollut kerran samanlainen, mutta nyt hänen oli niin mukava
olla, että hän pakkasi laiskumaan ja tulemaan välinpitämättömäksi.
Sen vuoksi olikin hyvä että hänellä oli Gladys kannuksena ja
pitämässä hänet vireessä. Alussa ei Gladys tavannut ketään punikkeja,
hän tunsi niitä vain niistä kertomuksista, joita Petteri kertoi
tultuaan kotiin iltasin. Mutta jokainen eri ryhmä, joita Petteri
vainosi, muuttui hänen vaimonsa mielessä joukoksi ihmispiruja, ja
sillä aikaa kun hän kiillotti uneliaiden hienoston naisten kynsiä,
oli hänen mielensä täynnä suunnitelmia näiden pirujen voittamiseksi.
Joskus hänen suunnitelmansa oli odottamattoman ihmeteltäviä.
Hänellä oli naisen vaistomainen tieto inhimillisistä heikkouksista
ja tunne-elämän monimutkaisista poluista; hän voi esimerkiksi
tehdä Petterille suunnitelman jonkun nuoren radikalin turmioon
saattamisesta niin täydellisesti kuin jos hän olisi tuntenut
henkilön perin pohjin. Petteri vei näitä suunnitelmia McGivneylle
ja Guffeylle, josta seurasi että hänen vaimonsa kyvyt otettiin
huomioon ja hänet kiskottiin irti kynsien puhdistuspajasta
hyvän palkan avulla. Guffey lähetti hänet tekemään tuttavuutta
erään rikkaan miehen palvelijoiden kanssa, koska tämä rikas
mies oli lahjottanut rahasummia "primaryvaali-yhdistykselle" ja
muillekin punikkimaisuuteen vivahtaville järjestöille, ja jonka
yksityiselämässä arveltiin olevan jotakin salattavaa. Gladys onnistui
tässä niin hyvin, että hänet pian pantiin vieläkin arkaluontoisempaan
työhön -- hänet lähetettiin rikasten naisten luo selittämään
punikkivaaran suuruutta ja pyytämään rahaa Guffeyn konttorin yhä
kasvaviin kustannuksiin.
Nyt olikin paljon työtä punikkivastaisessa toiminnassa. Noin kahden
vuoden kuluessa, aina Venäjän bolshevikien vallankumouksesta
saakka, oli vähitellen sosialistiliikkeessä tapahtunut hajaannus,
ja raitiotrustin urkkijat, samoin kuin piirilakimiesvirastojen
kätyrit ja hallituksen salapoliisit, olivat tehneet ahkerasti työtä
lisätäkseen hajaannusta ja saadakseen aikaan vakavaa erimielisyyttä
järjestössä. Oli sellaisia sosialisteja, jotka luottivat
politilliseen toimintaan ja halusivat käyttää elämänsä puolueen
hitaaseen ja vaivaloiseen rakentamiseen. Oli toisia, jotka olivat
kärsimättömiä ja etsivät lyhempää tietä, yleislakkoa tai työläisten
joukkokapinaa, joka tekisi lopun kapitalismin orjuudesta. Nämä
sanoivat että koko politiikkapeli on mädännäinen; politikoitsijat
löysivät minuutissa enemmän keinoja työläisten pettämiseksi kuin
työläiset voivat vuodessa estää. He käskivät katsoa saksalaisia
sosialisteja, noita kansainvälisyyden pettureita. He sanoivat
että täällä American Cityssäkin oli ihmisiä, jotka nimittivät
itseään sosialisteiksi ja halusivat vetää työväestön samanlaiseen
rotanloukkuun!
Tätä väittelyä ei käyty vain itsensä väittelyn vuoksi; liikkeen
kaksi siipeä hyökkäilivät toistensa kimppuun katkerasti. "Politikot"
kutsuivat vastustajiaan "impossibilisteiksi" ja "anarkisteiksi"; ja
toinen puoli syytti vastustajiaan hallituksen palkkalaisiksi. Petteri
saneli McGivneylle jonkun skandaalin, jonka kätyrit levittivät
"vasemmistolaisten" keskuuteen, ja pitkien väittelyjen kestäessä
osaston kokouksissa nämä tulivat esille syytöksinä. Herbert Ashton
lausui niistä pistävän ivallisesti, tai "Pätkä" Gunton jyrisi niitä
hurjissa puheenvuoroissaan -- "heittäen ne vastustajilleen vasten
kasvoja", kuten hänen tapansa oli sanoa.
"Pätkä" Gunton oli kuljeksiva latoja, agitaattori, joka aina kehotti
suoraan toimintaan eikä välittänyt kuka sen kuuli. "Väkivaltaako?"
sanoi hän. "Kuinka monta tuhatta vuotta täytyy meidän kärsiä
kapitalististen hallitusten väkivaltaa ilman oikeutta vastata
siihen?" Taikka: "Väkivaltaa? Tietysti meidän on vastustettava
väkivaltaa -- siihen saakka, että olemme saaneet kärsiä siitä
kyllin!" Petteri oli kuunnellut "Pätkän" kiihkoiluja "sovittelevia
tinkijöitä" ja "konikauppiaita" vastaan ja oli pitänyt häntä yhtenä
American Cityn vaarallisimmista punikeista. Mutta sitten kun Joe
Angellin juttu oli avannut hänen silmänsä oli Petteri käsittänyt että
"Pätkä" oli kätyri, niinkuin hänkin.
Petterille ei kukaan kertonut, mutta hän piti silmänsä auki, eikä
aikaakaan, niin tapausten kulku osotti hänen olleen oikeassa.
"Vasemmistososialistit" erosivat puolueesta, pitivät oman
puoluekokouksensa, ja tässä kokouksessa jakautuivat taaskin kahtia,
muodostaen kommunistipuolueen ja kommunistisen työväenpuolueen.
Kun nämä kaksi konventionia olivat koolla, tuli McGivney Petterin
luo ja sanoi että hallituksella oli mies kommunistipuolueen
ohjelmakomiteassa, ja nyt vaadittaisiin sellainen lause, joka
tekisi yksistään tuon puolueen jäsenyyden rikolliseksi, joten
jokainen kommunistipuolueen jäsen voitaisiin asettaa vankilaan ilman
muita todisteita. Tämän lauseen täytyi luonnollisesti olla oikeaa
kommunistien kieltä, ja tässä tarvittiin Petterin erikoistietoja.
Petteri kirjoitti lauseen ja pari päivää sen jälkeen hän
näki sanomalehdissä, miten oli käynyt. Ohjelmakomitea oli
laatinut ohjelma-ehdotuksen, mutta "Pätkä" Gunton oli esittänyt
vähemmistöehdotuksensa ja pitänyt konventionissa leimuavan puheen,
ja seurauksena oli että hänen ehdotuksensa hyväksyttiin vähäisellä
enemmistöllä. Tässä ehdotuksessa oli Petterin kirjottama lause. Pari
kuuta sen jälkeen, kun hallituksen juttu kommunisteja vastaan oli
valmis ja kun kommunisteja vangittiin tukuttain, vangittiin myöskin
"Pätkä" Gunton, mutta muutamaa päivää myöhemmin pääsi hän pakoon
huomiota herättävällä tavalla -- sahasi itselleen tien vankilan katon
lävitse!